Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan Olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, Hopeelta hohtaa paita, hivukset pitkät sen Ne lumivalkeoina valuvat harteillen. Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus, "Mitäpä tuokin täällä?" vaan kuuluu kuiskahdus, Ja yli otsain lentää pimeät varjot yön, Ja kynttilätkin tuikkaa kuin läpi terhenvyön.
On ulkoa ulapan laulu sen tunkenut sisähän nyt. Ne ulapat toistahan etsii, ne toistahan toivoelee ja läpi mun purteni laidan ne suukkoja suihkaelee. Ma päivät pumpussa seison, yöt valvon ja mittailen, ja tuskasta vavisten tutkin ma pohjia sydämen. Yhä vaan mun venhoni vaipuu, yhä nousevi sydämen yö Oi, kohta ne yöt jo yhteen yli purteni haudan lyö!
Ol' aamu helmikuun, niin purevainen, niin pakkastyyni, kuuraa hohtavainen. Niin liukkahasti sukset notkahteli ja sauvat viuhui. Jumalainen keli! Ken tänään jääll' ei ollut jalkehilla, se varmaan hoippui haudan partahilla. Niin olikin se ikävöity huomen, maakunnan parhaita ja koko Suomen kun odotettiin maineen otteluun maankuuluisihin hiihtokilpailuihin se oli viidestoista helmikuun.
Väristys kävi hänen sisimmän sielunsa läpi; hän olisi tahtonut vastata: niin, niin, ei ole mitään haudan toisella puolen!... Mutta hän ei voinut vastata, hän kammoksui sitä ajatusta, että tuo suloinen olento katoaisi iäksi. Ei, sanoi hän vasten tahtoaan, se ei voi olla niin. Täytyy toki olla olemassa Jumala ja elämä tämän elämän jälkeen. Uskotteko niin?
Siinä seisotte te, haudan partaalla horjuvat vanhuksetkin, siinä elämänne vasta alkaneet nuorukaiset ja neitoset, seisotte kuin tulivuoren partaalla joka voi puhjeta millä hetkellä tahansa ja nielaista teidät avattuun helvetin kitaansa, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys. Teidän elämänne on Herralle kauhistus, se on Hänelle kauhistus. Se on surkeaa, se on surkeaa?
»Kun hän ei ole elämässä kuulunut sinulle», puhui hän itsekseen, »ei hän kuulu kuolemassakaan.» Ja sitten kantoi hän ruumiin haudan reunalle ja astui kukkashyllyn ylimmälle portaalle. Verkkaan ja varovasti otti hän ruumiin, kantoi sen alas, oikaisi hänet lakanalle ja laski pään pehmeälle tyynylle. Vielä kerran yritti hän ruumista suudella, mutta tyytyi sitten vain sivelemään käsiä.
Kaikkien seitsemän leirin ympäri kuningas kaivatti syvät haudat ja teetätti siten saadusta mullasta muurit haudan ja leirin välille ja vahvistutti ne paalutuksilla, suojaten siten leirit mahdollisilta hyökkäyksiltä. Tämä rakennutti sen melkein umpeen roomalaisista temppeleistä ja palatseista otetuilla marmorilohkareilla. Belisarius oli sijoittanut pääleirinsä kaupungin pohjoisosaan.
Semmoisella ilolla, jota vaan se saattaa tuntea, joka ihmeellisesi on pelastunut kuolinhädästä, äkkäsi hän vihreät viitat, jotka osoittivat tietä, eikä paljon puuttunut ettei hän riemussaan syleillyt niitä. Mutta yht'äkkiä laski hän alas vaaleakiharaisen päänsä ja syvä murhe kuvastui hänen hienoissa kasvoissaan. Kaikkialla ympärillänsä vallitsi haudan hiljaisuus, sillä tuulikin oli käynyt levolle.
Tommolan pää painuu jälleen hiukan kumaraan, ja hän istahtaa mietteissään lumivalkeaksi maalatulle penkille, joka on asetettu sankarien haudan eteen, pyytäen silmin morsiantaan tulemaan viereensä ja aukaisten sateenvarjonsa. Tommola istuu hetkisen vaiti, ja sitten hän jatkaa: »Kuinka omituista. Että hän oli sittenkin sankari, tuo Bongman!
Sillä tavalla kaikki loppui, mikä minulle elämässä oli rakasta. Minä hautasin hänet sinne, missä vieras meri loiskii vierasta rantaa vastaan. Minä seisoin haudan ääressä, kunnes pappi ja muu saattoväki oli lähtenyt. Minä katsoin kuinka hauta täytettiin, kunnes se oli turpeilla peitetty ja haudankaivaja tallannut pinnan kovaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät