Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
ANTTI. Siis miehen aseita mun kantaa suo; Suo täyttää, minkä ennen estelit. HANNU. No surma vieköön! Minkä isän sydän Hyväksi voipi nähdä lapsilleen Sit' ikänän' en sulta kieltää voi. ANTTI. Mi kerta tehtiin, se on voitukin, Vaan tekemätönt' ei viel' ole tehty. HANNU. Nuo hourehesi, lapsi, selvitä! LIISA. Mun täytyy tulla, vaikk'en kuulla vois, Mut kuulemast' en voi myös olla pois.
Ja vanhus kohoaupi Ja häneen katsahtaa: "Verissäns valittaapi Koht' armas Suomenmaa. "Ja vainon valta vankka Se maassa vallitsee; Mut sua, Hannu Krankka, Ain' onnes suojelee. "Vaan mieleesi sä paina Tää neuvo totinen: Sä karhu tapa aina, Ennenkuin nyljet sen." Ja joukko reipas lähti Lakeilta Limingan, Ja joutuisasti ehti Se luoksi Kokkolan.
Koirien levottomuus todisti, että jotakin tavatonta oli tapahtumassa, jonka vuoksi Hannu heti tarttui pyssyynsä, nousi varovaisesti ja kuunteli. Hän loi silmäyksen rekien ylitse ja oli nähnyt tarpeeksi. Aika jääkarhu hiipieli ulkopuolella leiriä ja näytti halukkaalta tulemaan sisäpuolelle terveisille.
Tauti yltyi yltymistään, ja niin oli Hannu kuollunna kymmenentenä yönä. Kun hän rauhallisena pyhänä iltapäivällä oli haudattu, pyysi Liisa mieheltään, että hän antaisi hänen ajaa kaupunkiin, yhtä ja toista asioimaan.
Ja koska hänen tapansa oli olla äkäinen ja jäykkä myös silloinkin, kun hän mielellään olisi ollut hellä ja hiljainen, lisäsi hän: "Hannu olisi kyllä taitanut kuolla Karja-Marin luona, ja sinä ainakin olisit jäänyt terveeksi". "Mitä Jumala tekee on kaikki hyvin" värisivät Liisan siniset huulet, ja menehtyen lankesi hän tuolille.
Hannu kuningas yhä jatkoi juoniansa, jotka pidättivät valtiohoitajan Ruotsin maalla, ja Iivana valmisti uusia hävitys-retkiä Suomea vastaan.
Kymmenkunta miestä ja perheenisää oli jo suljettu tupaan odottamaan kuolemata hirsipuussa. Silloin oli Hannu Tarkkanen astunut venäläisen everstin eteen ja puhunut niin pontevasti seurakuntalaistensa puolesta, että nuo kuolemaan tuomitut armahdettiin ja saivat mennä kukin kotihinsa.
HANNU. Niin, ehkä uskot, että taivuttais nyt punanahat laulus simasuinen kuin tyttölapset serenaadis muinen! FL
"Niin, huomenna se on, jolloin meidän suuri toimemme alkaa, jolloin Ruotsin suuri waltakunta on lankeewa niskoillemme." "Ja se ei paina teidän herruutenne niskaa enemmän kuin pohjolaiset nuijat," sanoi Hannu Eerikin poika. "Elkää sanoko niin, hywä Hannu, se woisi minun kuolettaa, jos näkisin woiwani peräytyä. Mutta ken woi kohtaloansa kiertää. Minun täytyy siihen alistua."
"Mitäs poikani on tehnyt?" kysyi Tapani rättäriltä. "Hän löi muutamaa juomatoveriansa Laikkalan Aappoa liian kovasti sattui käymään poika ei sen enempää noussut". "Hän olisi joutanut nousemaan", virkkoi Hannu, "mutta muuan toinen, joka tänään oli allani, olisi sen iskun ansainnut. Ymmärrättehän, isä". "Viekää pois tuo kurja", sanoi Tapani. Miehet lähtivät Hannun kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät