Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
HANNU.
"Suon", Hannu Müller vastasi, "omassa niinkuin kaikkein muidenkin nimessä." Ja, nostaen hänet ylös koko armeijan nähden, hän syleili häntä. Suuria puita kasvoi siellä täällä. Vähän aikaa jälkeenpäin, kaksi-toista tai viisi-toista ruumista rippui jokaisessa.
Juho loi silmänsä Valpuriin ja näki hänen istuvan kalpeana, alakuloisena. Oliko Juhon voitto loukannut nuorta tytärtä, jonka ylkä oli voitettu? "Minä olen häväisty!" jupisi Hannu hampaittensa välistä. "Mutta kyllä kostan, kunhan tilaisuus tulee", hän ajatteli itsekseen. "Tätä häpeää en anteeksi anna". "Tuleeko tuo heittiö kauan viipymään täällä?" kysyi Sofia hiljaa Helenalta, osoittaen Juhoa.
"Minä vastaan", virkkoi nuori tyttö, joka juuri oli odottanut tämmöistä tilaisuutta, "että samoin kuin ystävyys vaatii kummankin puolista myötävaikutusta, niin vaatinee myös rakkaus. Minun on työlästä pitää semmoisesta, joka useat kerrat on osoittanut, ett'ei hän minusta pidä ihmisenä, vaan ainoastaan ison talon tyttärenä, ja tuskin sinäkään". "Kuulkaat, kuulkaat!" sanoi Hannu.
Pentin astuessa huoneeseen oliwat jo kaikki juhlawieraat koossa; he oliwat jo sijoittaneet itsensä. Kaikki pitäjän herraswäki istui pöydän takana, Wilppu itse juhlawaatteissaan pöydän päässä. Häntä likimmäisen sijan wasemmalla oli anastanut Möttölän Lauri, jonka rinnassa loisti iso hopeinen kunniaraha. Hannu ja Kasperi, hänen poikansa seurasiwat sitten j.n.e.
Adlercreutzin, jalon herran sekin muisto maksaa vaivan sotamiestä hautaan kerran saattavan näin hiljaa aivan; hatun riisui, katseen hartaan loi hän alle haudan partaan, kunne muutti rauhan multaan Hannu Munter matkailultaan.
ROLF JUTE. Sellainen menetys olisi Hannu kuninkaan tahtoa vastaan! OTTO RUD. Sinulle kai liekin kuningas ilmoittanut tahtonsa!? ROLF JUTE. Minä tiedän, ett'ei hän ole verta himoava tyranni ja että hän vaatii meiltä säveliästä kohtelemista alamaisiansa kohtaan!
Mutta minä vakuutan, että olen jo monta kertaa koettanut pitää kieltäni kurissa, vaan se on minulle aivan mahdotonta. Ota siis vaari, mitä minulle sanot! HANNU. No, sinä olet tuommoinen soma tyttö hupakko, tiedänhän minä sen! Vaan kuule nyt vihdoinkin, mitä sinulle ilmaisen ... minä näin viime yönä niin kummallista unta. RIITTA. Todellakin! HANNU. Niin, oikein ihanata unta!
Robert ja Hannu istuivat siihen ja ajoivat aika laukkaa pitkin sileätä iljankoa. Alussa kaikki kävi hyvin, mutta kohta he tulivat heikommalle jäälle. He eivät kuitenkaan piitanneet mitään tästä havainnosta, etenkin kun Hannu iloisesti huudahti samalla: Hylkeitä! hylkeitä! Nuo ovat meidän! Eteenpäin! eteenpäin!
Hannu meni siis takaisin paikallensa; mutta Pentti ja Inka waaleniwat aiwan kelmeiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät