United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Epäluku hylkeitä heittäysi jäätelein reunalta vähä väliä mereen. Kulin rantaa pitkin, niin näin taas kallioita, maata, koivuja, mäntymetsiä. Moniaita minuutteja kulettuani, ilma muuttui hyvin lämpimäksi ja seisoin jo keskellä hyvästi viljeltyjä riisipeltoja ja silkkiäispuita.
Kerran vietiin pari Vihantamaalaista Kyöpenhaminaan ja pidettiin hyvää huolta kaikista tarpeistaan; kuitenkin he pyrkivät takaisin isänmaahan ja ilmoittivat että Euroopassa ei ollut oikeata pakkasta eikä hylkeitä. Vihantamaalaiset ovat nyt oikeita kristityitä. Tästä hyvyydestä heidän on erittäin Norjalaista pappia, Hans Egede'a kiittäminen.
Joka on elänyt siivosti, pääsee mereen, jossa on joukko hylkeitä ja valaita, joilla he voivat murheitta ja vaivatta elää, sekä nauttia tuoresta lihaa ja rasvaa ikuisesti. Jumalattomain sitä vastaan täytyy elää myrskyisessä meressä, jossa ei ensinkään semmoisia herkkupaloja ole, ja jossa tavallinenkin ylöspito suurella vaivalla saadaan.
Robert ja Hannu istuivat siihen ja ajoivat aika laukkaa pitkin sileätä iljankoa. Alussa kaikki kävi hyvin, mutta kohta he tulivat heikommalle jäälle. He eivät kuitenkaan piitanneet mitään tästä havainnosta, etenkin kun Hannu iloisesti huudahti samalla: Hylkeitä! hylkeitä! Nuo ovat meidän! Eteenpäin! eteenpäin!
Hylje on heille yhtä suuresta arvosta kuin sivistyneitten kansain kaikki elukat yhteensä. Grönlantilaisen koko maallinen onni eli onnettomuus tulee siitä kuinka hyvin he hylkeitä saavat. Kuin Kristin opin saarnaajat ensin tulivat Grönlantiin ja kuvailivat ihmisille taivaan autuaallisuutta, iloa ja riemua, huusivat he kohta: tottahan siellä sitte on kyllin hylkeitä!
Rannikkojen läheisyydessä, mutta etenkin La Plata-virran suulla, on paljon hylkeitä. Viimeksi mainitussa paikassa niitä voi nähdä sadottain makaavan kohoutuneina kallioille ja kivisille rannoille, siten saattaen eloisemmiksi noita muutoin ensi silmäyksellä autioilta näyttäviä La Platan maita. Matelijoita Argentinassa on jotenkin monta eri lajia.
Grönlantilaiset pyytävät hylkeitä keihäällä, jonka päässä on nuora ja nuoran päähän on sidottu rakko täynnä ilmaa. Keihäässä on terä ja terässä vääkkä. Keihään pistettyä sukeltaa hylje, mutta rakko estää ja tekee sukeltamisen vaikiaksi; se näyttää myös aina mihin hylje kulkee että taidetaan sitä seurata. Maalla ja jäällä lyödään se kapulalla kuoliaksi.
Pöydän päässä taas istui Ahti ruokoparta itse, Vellamoinen veen emäntä vierellään. Kummallakin heillä oli hovimestareinaan pari mursua, joiden alaisina taas toimi epälukuinen määrä hylkeitä, veen koiria y.m. palvelusväkeä. Tarjoilu sujuikin näiden avulla aivan moitteettomasti.
Minun tussarini luoti oli mennyt läpi pään, ja Pekka oli osannut molempien etujalkojen väliin. Toinen yö vietettiin, kuten ensimmäinenkin, aivan tyvenellä ilmalla, vene kiinnitettynä muutamaan ajelehtavaan jääteliin. Keskellä yötä herätti minut Pekka, joka piti vahtia. Himmeässä uudenkuun ja tähtien valossa oli hän keksinyt useita hylkeitä läheisellä jäätelillä.
Mutta matkallansa hän myöskin tapasi joukon Eskimoita, jotka juttelivat, että muka keväällä neljä vuotta sitten toinen Eskimo-joukko oli käynyt hylkeitä ampumassa Wilhelmi-kuninkaan-maan pohjoisrannikolla ja silloin oli nähnyt noin 40 miestä, jotka matkustivat etelään pitkin saaren länsirannikkoa, vetäen muassaan rekiä ja veneen.