Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
HANNU. Kaks asiaa on siitä asti mulle isänmaa: se leipä, jota söin ma kodissain, se kieli, jota puhuin. FL
HANNU. Me sitä vastoin hm vain toisinaan kun hyväin suntioiden haaveihin me pudotamme pienen kolehdin. FL
Toiseksi sinä et millään tavalla voi nähdä sitä, sillä jos kerran käytte koettelemaan, niin notkistaa hän sinut yhteen niinkuin kääntöpää-veitsen ja pistää sinut taskuunsa". Hannu Krag oli pitkällään lattialla, kellehti ja lallatti; joka kerta, kun Gyldenstjernaa vastaan väitettiin, purskahti hän nauramaan, potki jaloillaan ylöspäin ja huusi: "Se on tietty, se on oikein!
Paras on kulkea niin nopeasti kuin mahdollista, ja kyllä jää kestää, kun vaan koirat tekevät tehtävänsä." Huutaen ja sivallellen ruoskallaan Hannu ajoi juoksijoitaan, jotka enensivät vauhtinsa verrattomaksi nopeudeksi. Vähän matkaa vielä, niin olisi oltu vahvemmalla jäällä.
Suomessa 1770, taisteli Revonlahdella, nimitettiin everstiluutnantiksi, haavoittui Karstulassa ja otti 1809 osaa taisteluihin Ruotsin Länsipohjassa. Eli rauhan tultua everstinä Mikkelin pitäjässä ja kuoli 1835. Gripenberg, Hannu Henrik, synt. Huittisissa Satakunnassa 1754, johti 1788-90 majurina osastoa Hämeen jalkaväessä.
Minä vähän kiivastuin äsken, vaan suru niin valtasi sydämmeni. Unhottakaamme se! Minä olen kyllä valmis ojentamaan käteni sovintoon, kun vaan muut sopivat. Mutta nyt lähtekäämme, Hannu, kotia. Anna meille, hyvä Helena, sana, kun asiat selvenevät, niin tulemme taas iloisina tähän taloon, joka on meille niin rakas".
Hän tarttui Tapanin kaulustaan ja heitti hänet lattialle. "Poika, poika, päästä minut!" huusi Tapani. "Koettakaa nousta!" virkkoi Hannu. "Koettakaapa!" "Sofia, Sofia", huusi Tapani. "Auta minua!" "Ponnistelkaa nyt vähän", virkkoi Sofia. "Isä ja poika! Kaksi on yhden herra, sanoi sontiainen, kun seiväspariin lensi". "Kunhan ylös pääsen, niin kautta Jumalan, muistatte tämän teon", huusi Tapani.
Molemmat vanhat ystävät, Griffin ja Becker, vaipuivat syvästi liikutettuina toistensa syliin ja iloa ja riemua säteili jokaisen silmistä. Koska ei ollut mitään syytä viipyä kaumemmin täällä, niin Hannu lähetettiin nopeimmilla koirilla etsimään lääkäriä ja hänen kumppaniansa, ja kun he seuraavana iltana saapuivat, syntyi siellä uusi riemu.
Liisa jäi hiukan peljästyksiin ja näkyi miettivän, mikä nyt tulisi neuvoksi. "Etkö kuitenkaan ota Karja-Maria", kysyi Antti jälleen, joka aina pelkäsi, että Liisa mietti ottaa jotakin vierasta. "Sen vähän, mitä Hannu tarvitsee, ymmärtää hän kyllä". "Ei," vastasi Liisa, "ensinnäkin on Karja-Mari huolimaton, toiseksi ilkeä ja kolmanneksi ajaisi hän kaikki kylän juttuja täyteen.
Mi vilinä, mi sompasauvain huiske! Mi näky silmää, mieltä lumoava! Yht'äkkiä mies mieheltä käy kuiske niin hullunkurinen, niin naurettava. Sit' ensin uskoa ei tahdo kukaan: tään päivän otteluihin miesten mukaan ett' tulis koulupoika! Juuri-ikään hän lautakunnalta sai numeron. Nyt muka hänt' ei pidättäisi mikään. Sen pojan järki tuskin reilass' on! Se oli Hannu.
Päivän Sana
Muut Etsivät