Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Mutta Olga kertoi uskollisesti joka sanan, minkä Tirri oli hänelle sanonut ja minkä hän Tirrille. Ja sitten hän tunnusti rakastavansa Tirriä semmoisella äärettömän suurella rakkaudella, jota kestäisi vielä haudan tuollakin puolen, iankaikkisuuteen asti. Hannaa tuo oikein liikutti; hän puristi Olgaa hellästi rintaansa vasten. Ja he päättivät pysyä ystävinä aina, niinkauan kuin elivät.
Niin teki Hannakin, ja varmaan he molemmat samaa ajattelivat. Ei kuitenkaan toinen eikä toinen mitään virkkanut. Oli niin tukalan ikävää. Pelko ensiksikin isän suhteen. Jos hän nyt joutui johonkin olutta tai totia juomaan ja sairastuisi taas uudelleen. Taikka tulisi humalassa kotiin ja kohtelisi äitiä samalla lailla kuin silloinkin. Hannaa oikein pöyristytti.
Hän näytti aikovan sanoa jotakin Hannalle, mutta ei sanonutkaan, vaan kääntyi jatkamaan matkaa Iisakin perässä. Hannaa puistatti. Tuntui kuin pelko ahdistaisi rintaa. Nyt hän ei tahtoisi kahden kesken Juhanin kanssa kävellä tätä polkua. Siinä johtui mieleen entisten paloniemeläisten villi veri... Ja melkein kuin tietämättään Hanna jäi isästänsä ja Juhanista jälkeen.
Vaikka tulva olikin alentunut, roiskahteli vieläkin sen kylkiin iskevistä laineista vaahto kallion räystäälle saakka... Sen kallion kupeella oli nuoren miehen hauta! Hannaa vähän puistatti, kun hän muisti Niilo Iisakkia ja niitä toisia, jotka lautan hajotessa painuivat kallion kyljessä pohjaan. Hän katseli ylöspäin, mutta lauttaa ei vielä näkynyt.
Herra ja rouva nauroivat katketakseen kihlattujen voimisteluharjoitukselle, katsellessaan soittajaa pitkässä sinellissään ja Hannaa kyökkiesiliina edessään. "Näin meidän pitää joka aamu tehdä uudessa kodissamme", virkkoi soittoniekka. "Niinpä kyllä", arveli Hanna, "terveyden ylläpitämiseksi!"
Omatuntonsa nuhteli Hannaa ankarasta ja kenties ajattelemattomasta tuomiosta ihmisiä kohtaan, jotka olivat osoittaneet hänelle ainoastaan hyväntahtoisuutta ja ystävyyttä, ja sen tähden hän nyt sanoi kiivaammin, kuin olisi oikeastaan tahtonutkaan: ei suinkaan, en minä sitä usko.
Kun ovi oli sulkeutunut heidän jälkeensä ja Hanna vääntänyt avaimen ympäri, jäi hän miettimään. Ensi kerran Woldemar heillä kävi, miltä lienee hänestä näyttänyt? Pianon päällä oli ollut pölyä; Hannaa se kauheasti harmitti. Poikien siellä ollessa hän siitä niin kiusaantui, ettei sanoa voi. Mutta ehkeivät he huomanneet, kun istuivat syrjin.
Hanna puristaa tytön kättä; Emma! sanoo hän mitä vasten minä soisin itselleni elonaikaa, kuin vanhempani mullassa makaavat? Mitä vasten? Enkö minä ole mitään sinulle? Emma! Emma! torusi Hanna, sinä tiedät, miten minä rakastan sinua! Emma syleili Hannaa. Tulkaat tänne rakkaani, sanoo sairas, ja Hanna lankeaa polvilleen isänsä viereen, vaan Emma jäi seisomaan.
Woldemar oli sanonut, ettei hän enää ollenkaan pitänyt Hannasta. Oli luullut hänestä vallan toista, mutta oppinut vasta hiljan häntä paremmin tuntemaan. Kun Olga oli koettanut Hannaa puolustaa, hän vaan oli nauranut ivallisesti ja sanonut jotain niin pahaa, ettei Olga sitä mitenkään kertoisi, ei vaikka Hanna kuinka pyytäisi. Mutta Hanna ei pyytänytkään, hän oli kuullut tarpeeksi.
Jos käy vielä samoin kuin ELISABETH. Sinä tarkoitat Hannaa ja Jussia? PASTORI. Niin tietysti minä heitä tarkoitan. Henrik ! Tunnusta vaan! Sinä kärsit siitä, että Hanna ja Jussi ovat kotoa poissa? PASTORI. Entä sitten! Minä tiedän voittaa heikkouteni. ELISABETH. Mutta onko se heikkoutta? Isälliset tunteet lämmentävät ja pehmentävät sydäntä, ei niitä pidä karsiman pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät