Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Tult' yhä vaan, se leimumast' ei lakkaa, Jo ilmat halkee, pilvet yhteen hakkaa, Ja maahan iskee taivaan rangaistus. Vereni hyytyy. Kukan korreltansa Nään taittuvan, vaan minä ehjäks jään. Ja nyt, kun lasna ennen äidin kanssa, Käyn polvilleni Luojaa kiittämään. Jot' ilkeämmin rajuilma pauhaa, Sen pikemmin taas saadaan poutaa, rauhaa, Min' uskon sen ja luotan elämään.
Hän tulee aseetonna, peistä kantaa vain sitä, jolla soti Judas; iskee sen niin, Firenzen että halkee rinta. Siit' ei hän maata saa, vaan häpeätä, rikosta vain, sen raskahampaa hälle, min keveämp' on aatoksensa tuosta. Tulevan toisen nään ma, laiva-vangin, mi tyttärensä myö ja kauppaa hieroo kuin merirosvot kauppaa orjatarten.
Mitä sanotte, herra innokas, tuolle onnettomalle, joka haukottelee ja nukkuu aivan hereillänsä? ja toiselle, joka kolme tuntia jo on aivastanut niin että hänen pääkallonsa halkee ja hänen aivonsa tärisevät? mitä te heille sanotte? FIGARO. Mitäkö minä heille sanon? BARTHOLO. Niin.
Ja Sinon taas: »Jos väärin puhuin, väärää sa rahaa teit, syy yks mun tänne saattoi, sun useammat kuin on perkeleillä.» »Sa valapatto», sanoi pullomaha, »hepoas muistele niin karvaudekses, sen että maailma sais kaikki tietää!» Ja kreikkalainen: »Sulle karvas olkoon janosi, josta kieles halkee, ynnä nuo nesteet mädät, jotka vatsaas vääntää!»
Kuitenkin he oman suuruutensa Kuunvalossa itseänsä paistaa, Eikä muista alku-aurinkonsa Valovirtaa, josta poikenneena, Pimeässä haparoiden, heidän Suuruutensa vesirakko, saaden Paljon tyhjää tuulta kuorehensa Paisuneena pullistuu ja halkee.
Mut terve, mun päiväni sorja, mun päiväni ylpeä, seppelpää, jona en ole onneni orja, jona seison ma seppona murheen, jona aatos on ahjossa valkee sa terve, päiväni punainen, kun haaveiden kuoret halkee!
Minä havaitsin sen siitä, että kuulin kaari-akkunan ladyn sanovan konduktörille: "pitäkäät hyvin vaaria tuosta lapsesta, Georg, muutoin hän halkee!" sekä siitä, että talon naispalveliat tulivat ulos katsomaan ja hihittelemään minua, niinkuin jotakin vähäistä ihme-eläintä.
Hänen otan vaan koreasti polvilleni, nostan ylös takkinsa pitkät liepeet ja nassielen häntä paljaalla kämmenelläni, ja totta on tekevä tämä kämmen. Hellitä, armas veljeni, muutoin sydämmeni halkee kuin Korkin säkkipilli. Hellitä! sinä näet kuinka pääni höyryy. TUOMAS. Olemmepa ikuiset vihamiehet, ellet tottele minua nyt. Huomaa mitä sanoin. JUHANI. Mennään sitten.
Sillan alitse, poikkivuolteeseen kaikkein katseet jännittyvät. Kuohu halkee pärskähtäen, syvällä uiva puu tuskin hievahtaa laskija niinkuin permannolla. »Näittekö, näittekö? Kyllä se tiesi millainen orit kuohuissa kestää!» Pölkky kiitää, solakka vartalo kaartuu vasempaan, keksi ilmassa keinuelee. »Mutta mitä se meinaa, kun ei aijo kiveä kiertää?»
Niin monet riemun virrat täyttää mielen minulta, että iloitsee se itse, kun kestää voi sen eikä siitä halkee. Puhelkaa, kallis kantataatto, ketkä ol' esi-isänne ja mitkä vuodet lapsuudessanne muistiin merkittihin? Ja kuinka suuri Johanneksen Pyhän ol lauma silloin, ketkä arvokkaimmat olivat siellä toimiin ylhäisimpiin?»
Päivän Sana
Muut Etsivät