Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Vait on hän, liikkumatonna, Ei usko hän silmiään: »Näkö pettikö mun, sano, konna, Sun työtäsi näinkö ma nään?» »Mut jos kudot valheen viekkaan Ja mulle nyt syötät sen, Niin lähden ja tartun miekkaan Ja pääs heti halkaisen!» Vaan Mattipa, tuo sotamiesi, Hätäpoika ei ollutkaan; Työn kyllä hän tehneens' tiesi, Mut vastasi myös teostaan. »Kuin? Valhetellako voisin? Hävettää jo, kun epäillään.
Minusta oli häpeällistä riidellä hänen kanssaan, kun tällaisissa oloissa olimme, ja uhkasin vaan, että jollei hän lakannut siitä puhumasta, niin minä ehkä hänen pääkalloaan halkaisen. Se uhkaus vaikutti sen, että hän oli vaiti, ja olen nyt jälestäpäin iloinen siitä. Me istuimme niin liki toisiamme, että kun hän kyyristyi nukkuaksensa ja nukkuessaankin hän vohki ja kuorsasi ihan minun korvaani.
Mutta eihän auta huikailemaan tässä, ei ensinkään, vaan purren hammasta nyt halkaisen vaikka jäävuoret, peninkulmien paksut. SIMEONI. Koettakaamme Herran nimessä ja avulla. JUHANI. Hänen avullansa. Mitähän voi täällä omasta voimastansa vaimosta syntynyt mies? Mutta olkaamme hyvässä turvassa. EERO. Lähtekäämme ilman yhtään siekailusta enään! JUHANI. Ja ilman yhtään pelkoa! Mennään nyt!
Mutta Kenonen ei ollut vielä lopettanut, kun Antti jo tarrasi häneen kiinni, alkoi mukiloida nyrkillään ja huusi: »Anna pois ne vaatteet tahi pääsi halkaisen!» »Auttakaa!... Se tappaa!... Ihalainen tappaa!» parkui Kenonen.
Jalo ratsu no leimaus taivaan! väriseepi ja vaahtoilee. Alas portailtaan hän saapuu, asu yllään, kenraali tuo, ja kannukset, ratsaskaapu; nyt orhiin katsehen luo. Vait on hän, liikkumatonna, ei usko hän silmiään: "Näkö pettikö mun, sano, konna, sun työtäsi näinkö ma nään?" "Mut jos kudot valheen viekkaan ja mulle nyt syötät sen, niin lähden ja tartun miekkaan ja pääs heti halkaisen!"
Tuli, leimaus! Vaahdossa kylpein jalo ratsu nyt värjyi tuo. Alas astunut porraslaudat on kenraali aimo häll' on ajoviitta ja kannusraudat; hän vilkaisi raudikkohon. Hän seisoi liikkumatonna, ei uskonut silmiään: »Näkö pettikö mun, sano, konna, sun tyotäskö tuo, mitä pään? Mut jos kudot valheen viekkaan ja mulle nyt syötät sen, niin lähden ja tartun miekkaan ja pääs heti halkaisen.»
Silloin Adelsvärd sieppasi raskaan, raudotetun keppinsä joka oli hänellä ollut taattuna toverina monella retkellä: Jollet nyt pidä suutasi kiinni, Rigo, niin en enää koskaan huoli gondoolistasi, vaan halkaisen paksun kallosi heti paikalla ja paiskaan sinut kalojen ruuaksi! Minä tahdon olla rauhassa ymmärrätkö? Miesten katseet yhtyivät.
MEFISTOFELES. Kah tuota! kanteleeni pirstas! Nyt kallos halkaisen, sä irstas! MEFISTOFELES. Uljaasti tohtor'! emme horju. Kylkeeni kiinn'! mä johtaa saan. Nyt säilärauta maalle vaan! Te pistäkää, mä iskut torjun. VALENTIINI. No torju tuo! MEFISTOFELES. Miks' en niin tee! VALENTIINI. Ja tuokin? MEFISTOFELES. Tuokin! VALENTIINI. Saatanako tappelee? Vaan kuinka? käteni halvautui! Pistä! Ooh!
Halkaisen Boulognen metsän merkittyäni suunnan Eiffeltornin mukaan, jonka ohitse on suorin tie Quartier Latin'in ja Pantheonin mäelle. Monta kertaa on tämä majakka samalla tavalla ollut viittanani, kun olen Pariisin ympäristöissä harhailtuani hakenut itselleni suorinta tietä kotiin päin. Olisihan mukavin palata sitä tietä, jota olin tullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät