Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Siitä huolesta, jolla hänen täytyi hoitaa virkaansa, hän havaitsi, että tämä elämä vielä tarjosi alaa hänen ajatuksilleen ja tarvitsi hänen tointansa. Isänmaanrakkaus vaatimuksineen virisi. Sota-into alkoi kilpailla hänen haikean surunsa kanssa ja pääsi voitolle, koska se oli vilkkaampi ja kiihkeämpi.
Ah! sit' en koskaan Tuntea saanut. .......... Yksin mä kuljin, Yksin mä lemmin, Yksin mä kärsein, Haikean haikeast'! .......... Yksin mä lemmin Kuolemassainkin. Oi äiti, oi äiti! Vie minut täältä Mailmasta luokses Kiusauksesta! .......... Välkkyvä liekki Tomusta kutsu! Pimeydestä Valohon nosta! Kamala ukkosen jylinä, joka kajahteli koko linnan lävitse, keskeytti hänen lauluansa.
Ilmassa tuntuu milloin mitäkin vähemmän miellyttäviä tuoksuja eivätkä auringonsäteetkään yllä tänne pohjalle, jossa kurja syntinen käyskelee kuin kellarissa, samalla kuin korkeudessa kiitävät pilvet synnyttävät haikean kaipuun ulos vihreille niityille ja solisten kiitävien virtojen äyräille, keskelle luontoa ja rajatonta vapautta... Kävelyaikaa on vain puoli tuntia päivässä.
Jok' etsi valtaa eikä tyydy valtaan, Jok' etsi rauhaa, mutta voitti myrskyn, Sisäisen liekkimyrskyn haikean, Nyt etsii verta, ulkomyrskyä Sisäisen sammutteeksi. Pakene! OMRI. En, kun en voi, ei salli luontoni. Sinua vaan se vaatii seuraamaan. BILEAM. Mut kuolla saat kuin uskollinen koira, Jok' isäntänsä kohtalost' ei luovu. OMRI. Isäni, isäntäni, kaikkeni, Mun elämäni aatos olet sinä.
Ja aina harvemmin tuntee hän tuon entisen haikean, vaikean kaukomielen poveaan ahdistavan, jota hän itse nimittää murheeksi suuren, ihanan maaelämän kadottamisesta. Toiset ilot, toiset ihanuudet viittovat hänelle. Hän tuntee, hän aavistaa jo taivas-elämän hopeanhohteisen läheisyyden. Personallista korkeinta olentoa hän ei tunne vielä.
Noin sua suostuttaa koki taatto, mut et sitä suonut. Nyt, kun en koskaan voi sulo-syntymämaatani nähdä, saakoon sankari Patroklos nämä suortuvat myötään!" Virkkaen noin käsihinpä jo kalliin kumppanin laski suortuvat, itkuun nostattain halun haikean muissa.
Miespolvea toisensa perästä ovat sellaiset laulut viehättäneet kuin esimerkiksi tämä: Tyynnä irakilainen on taisteluissa, Tyynnä mediläinen on melskehissä; Tyynt' ei purpuraan, jalokiviin eikä Kultahan myydä. Suuret aarteet, konsulin liktoritkaan Ei ne poista haikean sielun tuskaa; Myöskin hohtoisan hovin harjan alla Väikkyvi murhe.
Mutta eipä sallittu edes silläkään tavalla vapaasti huojentaa huoltani, vaan uhattiin selkäsaunalla, jollen pian lakkauttaisi "ulinaani" ja kävisi verkkoni ääreen. Mikäs siinä auttoi; täytyi, vaikka vastahakoisesti, taipua. Haikean surun alaisena kului joku päivä. Mutta sitten sai entinen kiihkoni jälleen vallan.
Kun hän oli kuullut sepän sanat: "Petos on petos", niin hän oli tuntenut rinnassansa haikean tuskan eikä ollut voinut pidättää kyyneleitä, jotka nousivat hänen itkuun tottumattomiin silmiinsä; mutta niinpian kuin hän omin huulin oli lausunut vanhan Krateen tuomion, hänen kyynelensä olivat kuivuneet, ja kun hän nyt liikutettuna ja matkustajan tavoin, joka sanoo jäähyväiset rakkaalle ystävällensä, katseli temppeliä, niin hän hengitti huokeammin, ojensi itsensä suoraksi ja käänsi haavoitetuin sydämin, mutta ylpeänä selkänsä Sarapiin temppelille.
En raivoisi, en itkisi enkä rintaani repisi vaan antaisin kyynelettömän kaihon hellytellen tyynnyttää mainingitkin menneistä myrskyistä. Ja kun olisin soittanut säveleni loppuun, niin ripustaisin seinälle soiton ja katselisin synkkänä seisovaa kuusikkoa ja haalean kylmiä hattaroita ja lumen kimmellystä katoilla. Ja rauha olisi rintani täyttänyt ja sieluni sulanut haikean hiljaiseen riemuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät