Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Sen onhan täyttänyt kaiken Zeus, mitä kurkottain kätes ennen hält' anelitkin, että akhaijit laivoilleen ajetuiksi jo joutuis, surren kaivata sais sua, kun hätä haikea sortaa." Vastasi voihkaisten uros askelnopsa Akhilleus: "Oi emo, kaiken tuon on Olympon valtias tehnyt. Vaan mikä siit' ilo mulla, kun vaipui kumppani kallis, Patroklos, ylin ystävä mun, yli kaikkien muitten armas kuin elo mulle?
Huohottaen seisahtui Yrjö seuraavassa tuokiossa tuvan eteen. Sisästä kuului valitusta, hän raoitti ovea. Siellä makasi Sanna vuoteella, suonenvedon tapaisesti hän molemmin käsin puristi sängyn laitaa, ruumis kyyristyi kokoon, ja pää oli pudonnut tyynyltä pois. Hän käänsi tuskasta vääntyneet kasvonsa oveen päin, haikea avun pyyntö silmissä.
Ihmiset ovat muka syytelleet minua kevytmielisyydestä; minä en ole huolinut siitä; mutta nyt pelkään minä, tämän olevan minulta oikein pahasti tehdyn! Minä olisin hetemmin nähnyt sinun ilkeäksi ja häijyksi, jotta olisin saanut vaatia sinua, siksikun olisit hyljännyt minun. Nyt on mieleni haikea sinusta, ja minä en taida olla paha. Minä tosiaankaan en tiedä kuinka olettelisin.
Kenttään suistui mies, hevot vinhat heittihe taapäin, hältäpä itseltään heti raukeni henki ja voima. Vuoks ajomiehen nous suru haikea Hektorin mieleen, vaan hänet jätti hän, vaikk' oli kumppaniaan kovin surku, veljen vierellään näki, Kebrioneen, hänen käski ottaa ohjakset, veli totteli eik' epäröinyt.
Sillä tavalla kului talvi työn ja opin ohessa. Vaan kesä toi mukanansa elämälleni ankaran masennuksen. Vähää ennen Juhannusta sain kotoani kirjeen, josta näin aivan odottamatta että ennen mainittu veljeni ja kerjuu-kumppalini oli kuollut kovaan, tuskalliseen tautiin. Silloin mieleni murtui ja haikea suru tuli entisen iloisen elämäni sijalle.
Tämä on tuskaloinen, haikea, jopa melkein arvoton kertomus, mutta rakkauden aurinko vihdoin tulee kirkkaasti paistaen näkyviin. ENSIMM
Teitä on aina niin haikea ikävä, että täytyy päästä aina näkemään, nytkin kesken päivän. Sen nyt tietää aivan arvaamalla, että teillä on ikävä meitä, sanoi Martta naurusuin ja valkea hammasrivi näkyi kuin pulmusparvi elokuhilaan harjalta. Se ei ole vaikea arvatakaan, että insinööreillä on meitä ikävä.
Hän mieli torua poikaansa siitä, kun tämä oli noin huolimattomasti jättänyt pienen sisarensa tuommoisen vaaran saaliiksi, vaan muistaessaan pojan lapsuuden ja siitä riippuvan herkkämielisyyden, ei hän voinut poikaansa sen enemmän torua. Hän koetti hiljaisesti alistua Luojan salliman onnettomuuden alle. Mutta haikea kaipaus asui hänen rinnassaan.
Kohta jo huomasikin hänen kiihtävän kumppanejansa miehinä ottelemaan, vasen kuss' oli taistelon ääri. Lausui astuen luo Menelaos vaaleva hälle: "Antilokhos Zeun-heimoinen, sana haikea tullos kuulemahan! Kunp' ei ois kuunaan niin toki käynyt! Kaiketi itse jo tunnet tuon sekä näät, miten turmaa nyt joku vyöryttää jumaloista akhaijeja vastaan.
Kallu toimieli ulkona, ja Manta meiskasi portaitten vieressä juottoporsaan kanssa, mutta Liisu istui penkillä akkunan ääressä katsellen ulos kesän vihantaan maailmaan. Ilma näytti kauniilta, raittiilta, mutta Liisun mieli oli haikea.
Päivän Sana
Muut Etsivät