Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Tähän saakka tiemme on Luojan luokse rinnan kulkeneet, täst' eteenpäinkin ystävät me liemme, meill' yhteiset on kaihot, kyyneleet ja haaveet, jotka myötä hautaan viemme; meit' erottaa vain sielun syvänteet, Sun kukkivaiset niinkuin niitut taivaan, mun kuihtuvaiset tunnon tuskaan, vaivaan. Soi, kello!
Minua kaikki palvelevat, minä olen ihmisten jumala. Mitä sinä tiedoillasi mahdat? Kenen luulet niistä välittävän? Ja mikä totuuden tieto sinulla on, kun et minua tunne? Minä olen se totuus, jota ihmiset etsivät. Minä heille onnen lahjotan ja ainoan autuuden, jota he kaipaavat: himojensa tyydytyksen. Palvele sinäkin minua ja heitä haaveet ihmiskunnan nostamisesta!»
Murtui muoto Ilpon emännän, haihtuivat surulliset haaveet, hän suuttui ja sydäntyi, työnsi veneen vesille ja souti naapuriin. Mutta ennenkuin rantaan ehti ja rannasta pihaan, vilahti viimeisen vasikan häntä ulos veräjästä. Pihalla seisoi Panun emäntä piikoineen. Aina ennen oli Ilpotar ollut Panulassa karjataiat tekemässä. Nyt oli karja laskettu laitumelle ilman häntä.
Ymmärrätkö nyt, sanoi hän kylmästi, mitenkä on mahdollista vihata sotilaita ja herroja ja kuitenkin lähettää poikansa sotaan hankkimaan mainetta ja kunniaa kuninkaan silmäin edessä? Heitä pois, Perttilä hyvä, mielestäsi nuo mahdottomat haaveet; sinä olet järkevä mies, kun ei vaan ylpeyden henki saa valtaa levottomassa rinnassasi. Aikeesi ei tule onnistumaan, se ei voi tulla onnistumaan.
Ja ukkonen pauhasi, leimusi yö, tuul' ulvoi kahlehetonna, tuli sininen huipusta tornin löi mut rauhassa nukkui konna! Vitkaan, vitkaan päivät harmaat kangastuvat kuolon yöstä, haaveet haihtuneet on armaat, riemu rientää yksin työstä; poiss' on elon päivänpuoli, eessä pitkä leipähuoli, arkitointen askartelu; lomaan joku laulun lelu.
Sellainen on minun kohtaloni ollut, ja minä olen vain pelännyt ja vavissut että jos minä joskus tapaisin sen, josta minä olen haaveillut, mitä sitte? Mutta te ... te olette tahtonut repiä ne haaveet hajalleen. Tahdotteko sanoa ettei 'ihannetta' olekkaan?» »Tahdon, sillä me olemme kaikki raukkoja!
Liian paljon ovat saaneet sijaa kaikellaiset haaveet ja ilmalinnat. On tahdottu aivan kuin tuo anarkisti, repiä kaikki tyyni alas vaan sillä perustuksella, että mikä muka on "olevia oloja" se on kaikki väärää. Meiltä puuttuu käytännöllistä silmää.
Mutta jälleen ajatteli hän: voipa suomalainen uljaasti taistellakin ja voittaa ... onhan jaloa nähdä hänen palajavan kunnialla kaunistettuna. Nämä haaveet saivat jälleen Marian silmät kirkastumaan ja kyyneleet kuivamaan. Kaikki katosivat Marialta mietteet, kun Kaarlo astui Niemelän pirttiin.
Vaan, voi, mitä kulkijapoi'an köyhän On kauniista unelmoista? Hän turhia toivoo, hän haaveita hautoo, Vaan elämä ei välitä noista... Hän turhia toivoo, hän haaveita hautoo, Vaan elämän pyörän alla Ne särkyvät toiveet, ne hukkuvat haaveet, Ja kukkaset kaatavi halla. J
Pian oli tuo ensin niin vähäpätöinen tunteen värähdys muuttunut ikäänkuin lähteeksi koko elämälle, koko tulevaisuudelle; se puhalsi todellisuudeksi ihanimmat ihanteet ja teki lihaksi ja luuksi kaukaisimmat haaveet. Elämä oli nyt minunkin kuin asetettu uudelle pohjalle; minäkin olin kuin uudestasyntynyt, minullakin oli usko. Eikä ollut epäilystä enää; varmin luottamus oli sydämmessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät