Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Se soi kuin kuolinkello raskahasti, se hautas haaveet kuolemaan, se Tuonen rannalle toivot soitti, se itki multahan ihanteet; ja meri aaltos ja päivä koitti ja kukki kummut ja vieri veet. Mut koskaan uskottu unelmoihin ei sitten täällä, ei aamun koihin.
Juuri joskus nukahti hän ja näki unessa kaikki entisellään: kodissa vallitsi taas se tyytyväisyys ja iloinen mieli, minkä ahkeruus ja työhalu tuottaa, Taavin ja Annan sydämen toiveet olivat toteutumassa, ja Jooseppikin alkoi toista, hyödyllisempää elämää. Mutta katkerampi aina vaan oli todellisuus, kun unen haaveet haihtuivat ja tuo tuskallinen tunto taas painui hänen sielunsa yli.
Itäänpä retki käy meren-aavikot Kuin ääretönnä peilinä läikkyvät, Sadottain valkopurjeet niinkuin Joutsenet viiltävi välkkypintaa. Vaan päivä vaipuu, tuuloset untuvat, Metsässä lintuin ääniki vaikenee; Vain siellä täällä seudun impi Nostaen airoa nauraa laulaa. Elomme haaveet helmassa Luonnon tai Sydämmen kaipuu, kainoja huolia, Ja toivo, riemu, muiston naute Lahtia leijuvi lauleloina.
Mutta talvellahan kaikki oli tapahtunutkin, ja niin oli se uutta ja niin oli hommaa siitä paljon, että kesäiset haaveet jäivät. Jospa eivät olisi milloinkaan enää tulleetkaan! Ellistä sanoivat kaikki, että hän oli äitinsä ilmeinen kuva. Ei kuitenkaan kukaan tiennyt, kuinka perin pohjin hänen luontoisensa tyttö oli. Ja kuinka samanlaiset tuumat ja tunteet, kuta enemmän hän kasvoi!
Ah, Catharina, runon, kalvan impi, Sa määrää, kunne meidät kuljetat, kump' on Sun mielestäsi kaunihimpi: haemme haaveet, joita halajat. Ei Sulle riitä Suomen korpi, rimpi, ei Venään veet, ei Ruotsin rantamat, vain maailman jos jalkais juureen toisin, ma ehkä arvoisesi olla voisin. Mun mihin maahan olet vienyt, julma, min kansan keskeen synkän, karkean?
Sitten hän alkoi laulaa omalla laatimallaan säveleellä: Truda Vide, Flora Hopper ja Nora Nubb, ja Nora Nubb. Aivan varmaan hänelle kohta tapahtuisi jotain hauskaa, hän tunsi sen... Kenties oli kotona jo kirje odottamassa... Ja romantilliset, epämääräiset haaveet täyttivät hänen mielensä niitä liiteli ilmassa kuin kultasiipisiä sudenkorentoja tuolla kaukana kaislikon yllä...
Nyt hän oli itse kaikissa suhteissa noiden järjettömien kaltainen. Kaikki haaveet suurista töistä, joitten palkintona sitten olisi koko kansan rakkaus, mitä ne enää olivat hänelle! Jos hänen työnsä vielä kaikkea tuota tarkoittikin, niin vain Fannyn rakkauden ansaitsemiseksi. Kansaa, isänmaata, niitä ei hänellä enää ollut. Elämällä ei voinut olla mitään muuta tarkoitusta enää.
Mutta kun Elli meni oven ohi, päätään kääntämättä, niinkuin ei olisi ollut tietävinäänkään, että hän oli täällä, haihtuivat nämä haaveet, ja hiukan harmissaan pudisti hän ne pois, kun taas alkoivat tulla. Hän istui ylhäällä lukien aina siihen saakka kun hänet kutsuttiin päivälliselle. Aterialla ei ollut muita kuin he kahden. Suhde oli vähän jäykkä ja vieras.
Päivän Sana
Muut Etsivät