Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. syyskuuta 2025
Mua kohtaan Tykon kuva kirkkahana Nyt kimmeltää ja aatokseni pyörtyy. HANNA. Sä haastelet eriskummallisesti. ELMA. Hourisinko? Ei, ei!
Hänelle tahtoisin antaa uuniluudasta, jaa, teenpä hänelle jonkun keposen. MAURA. Lapsi lapsi, mitä haastelet! Muista muista, että on hän Jumalalta pantu jäsen valtakunnassa, kuritukseksi syntisille ihmisille. Eikä siis tullut nytkään saunoitusta. Peeveli! useinpa tässä kyllä uhkaillaan, mutta harvoin paukkuu, ja siitäpä tuskittelee paksu sydämmein, vimmastelee, jaa, kasvaa, sen tunnen.
»Mitä haastelet, mun pienoiseni, Kaukamaasta taivahan? Missä näit sä autuaitten mailman? Sano, kultaomenani!» »Kotopellon kunnahalla seisoin, Koillisehen katselin; Näinpä siellä sinertävän nummen, Ihanaisen hongiston. Nousi kumpu ylös hongistosta, Paistoi päivä kummulla, Ylös kummun kiirehelle juoksi Kultasantahinen tie.
Tässä ovat. Kaikki käy hyvin! Näetkös, minä isken kuin Ukko pilvien päällä. KIMMO. Miksi ansaitsisin lavolla poltettaa? KULLERVO. Mitä haastelet? Toisella tavalla leikkiä laske! KIMMO. Tapahtukoon mitä jumalissa päätetty on; mutta saata tänne tuohta sata pihtiä ja tervaksia tuhatta rekeä, sillä olenpa sitkeätä juurta enkä juuri leikin menehdy.
Hänen rinnallansa himmennyt sinä kuin auringon rinnalla kelmeä kuu. Oi! nyt alkaa lempeni ja tuskani. Käsi kädessä he käyvät. RACHEL. Mitä nyt, mun veljeni? Onko se onnellinen, joka näin äänetönnä villisti tuijottelee alas maahan? CANZIO. Suokaat anteeksi! minä unohdin teidän. RACHEL. Unohdit? Meidän? Mitä mielettömiä haastelet sinä?
Tuima jos vaskeni vain käy rintaas, kohtapa tuotat, vaikk' ole kuinka sa aimo ja luottava kättesi voimaan, maineen mulle, ja saa uveuljas sielusi Hades." Virkki, mut nuhteli häntä Menoition urhea poika: "Noin mitä haastelet, Meriones, joka mies olet uljas? Veikkonen, iliolaisia eip' iva, ilkeä pilkka pois aja ruumiin luota; on maa mont' ottava ennen.
Sua kesäpoudilla ma kostutan, Ma kuumin vesin talvilumes sulaan Ja muodollesi iki-kevään luon, Jos kultapoikaini et verta juo. LUCIUS. Oi, kallis isä, turhaan valitat: Sua tribuunit ei kuule, kaikk' on menneet; Kiville suruasi haastelet. TITUS. Ah, Lucius, veljeis puolesta ma puhun. Tribuunit hyvät, pyydän vielä kerran, LUCIUS. Tribuunit ei sua kuule, isä kulta.
Pyhäjärveläinen, joka milläänkään olematta oli aikansa kuunnellut, vastasi nyt vuorostaan: Koska nyt kysyt niin siivosti ja haastelet ihmisiksi, niin sanon mä, että mua kutsutahan Hyvölän Samuliksi. Nuo loppusoinnut lauloivat Leppäselle lopullisen tuomion. Nyt ei enää mikään auttanut, kun haukkumisenkin toivottu vaikutus noin tuuleen hupeni ja kaikki kansa oli Hyvölän Samulin puolella.
Margareta, miksi lausuin kehnon sanan? Sen tein minä hourien, katsellessani taivastani, koska kuulin pyövelin äänen kutsuvan minua kuoleman kitaan. Mutta kas: kuolon öisestä kohdusta nousen minä sinua aina kirkkahampana katselemaan taasen. Ja kuolla kunnialla synnyinmaamme edestä, oi ankaruus! MARGARETA. Sinä haastelet kuin sankari ja sieluni ihastuu! ANIAN. Taisteloon ja kuolemaan!
MEFISTOFELES. Jopa haastelet kuin herra Kiimanen, Jok' etsii kaikki ruusut itselleen, Jon mielest' ei oo hempee eikä kunniaa, Jot' ei hän vois muka anastaa. Vaan hillitä sun täytyy himojas. FAUST. Oi herra Maister' kunnian-arvokas! Tuo saarnanne on turhaa työtä. Sen sanon teille suorastaan: Jollei tuo sulo impi vaan Tän' yönä uinu rinnallan', Te eron saatte ennen keskiyötä.
Päivän Sana
Muut Etsivät