Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Olen ... ja rihmapyssyllä ja kaikella... Ja selkähevosellakin olen ajanut... Ja ihan kaikkea olen tehnyt, kehui Saku. Etpäs, kadehti jo Esa. Olenpas. Etpäs... Olenpas...! Tahi sanoppas mitä en ole tehnyt! Oletkos sinä sylkäissyt vallesmannin pyssyn piipun reikään? tokasi taas hölmö Juntus ja nyt täytyi Sakun vastata: En. Vesapa on sylkäissyt! tarttui siihen Otto.
HERRA TOPIAS. Niin muhkeata miestä ei ole toista koko Illyriassa. MARIA. Mitä se tähän kuuluu? HERRA TOPIAS. Miks'ei? Hänelle tulee kolmetuhatta dukaattia vuodessa. MARIA. Niin, mutta häneltä menee vuodessa kaikki hänen dukaattinsa: hän on aika hölmö ja tuhlari. HERRA TOPIAS. Että kehtaattekin semmoista sanoa!
Hyvää päivää, sanoi tämä, tarjoten hänelle vasta ajellun poskensa suudeltavaksi. Milloin olet saapunut? Itse hän suuteli äänettömänä vaimoansa otsaan. Ei, hän on lahjomaton, kääntyi kreivitär miehensä puoleen. Hän käskee minun mennä ojalle vaatteita pesemään ja syömään vaan perunoita. Hän on kauhea hölmö, mutta tee sinä kuitenkin hänelle se, minkä hän pyytää.
Minä en palaa ennen Pokrovskojeen, kuin Te lähetätte koiranhoitajan Paramoschkan minulta anteeksi pyytämään, silloin on minun vallassani joko rangaista tai armahtaa häntä. Minä en aijo kärsiä Teidän orjienne pilkkaa enkä Teiltäkään sitä siedä; sillä en ole hölmö, vaan vanha aatelismies. Siksi olen teidän nöyrin palvelijanne Andrej Dubrovskij.
Mutta annas kun sanon sinulle, ennenkuin kuolen: liian paljon sinä luulet, liian paljon sinä odotat purppuratoogasta. Ei se ole mitään, ei yhtään mitään. Kaiken aikaa olen tuntenut itseni suureksi narriksi. Ja enin silloin kuin seisoin triumfivaunuissa, hölmö minä! aamunkoitosta päivänlaskuun seisoin siinä sekä oman että koko maailman ivan esineenä.
Kun hölmö Juntus vetäsi ensimäiset savut, kehasi hän: Voi piru kun tästä tulee savua. Entäs saatko sinä lähtemään...? Ime näin, ohjaili Vesa Ottoa. Se menee henkeen! valitti tämä silmät punaisina ja vetisinä. Ime paremmin! neuvoi siihen Juntus. Ime näin ja sitte puhalla! Voi, voi kun se on väkevää! ylvästeli Esa silmät henkeen menneestä savusta tihrullansa. Mutta vähitellen tottuivat hekin.
Ne, jotka tähtää kunniaa, ne kummaa Kutovat: kuinka nämä heikot kynnet Tuon kivikovan mailman kylkiluiden, Tuon tyrmän seinäin kautta raivais tiensä; Kun eivät voi, niin ylpeyttään ne kuolee. Ne, jotka mielen tyyneyttä tähtää, Sill' ailakoivat itseään, ett'eivät He ole ensimmäiset onnen orjat, Ei viimeisetkään; niinkuin kurja hölmö.
Akka ensin äänettömänä tarkasteli Nehljudofia, sitten hänen katsantonsa rupesi äkkiä paistamaan. Vai sinäkö se olitkin, minä hölmö kun en tuntenut, luulin ohikulkijaksi, alkoi hän puhua teeskennellyn ystävällisellä äänellä. Vai sinäkö se, herrasen poika.
VILHO. Tunnustaa hänelle kaikki! Sepä vasta olisi kaunista! Ei hän minulle ikänänsä antaisi anteeksi pitkällistä teeskentelemistäni ja hänen luottamuksensa ainiaaksi menettäisin. Ei, kun kerran olen valheen alkanut, täytyy minun sitä myöskin pitkittää, muuta neuvoa ei ole. Kyllä olin kuitenkin aika hölmö, kun en heti rehellisesti kertonut tuosta onnettomasta tavastani!
Mun lailla tuntee, ajattelee Hafi! Niin linnustajan pilli houkutteli, ja hölmö ansaan takertui. Ma narri, ma narrin narri! NATHAN. Tyynnä, dervishini, vain tyynnä! DERVISHI. Mitä! Eikö ole narri, satojatuhansia ihmisiä ken sortaa, nylkee, tappaa, kiduttaa, vaan yksille on muka ihmisrakas?
Päivän Sana
Muut Etsivät