Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Sen kunnianosoituksen jälkeen, joka tuli hänen osakseen promotsioni-riemujuhlassa Helsingissä 1840, hän oli julkaissut Nadeschdan, Joulu-illan, kolmannen kokoelman Runoja ja Kuningas Fjalarin, hänen maineensa kasvoi kasvamistaan, ja hän itse oli enemmän kuin koskaan tulvillaan elinvoimaa ja työintoa; Tarinat syntyivät yksi toisensa perästä.
Ja saada silloin tällöin hyväily, ystävällinen katse tuolta puhtaalta, lämminsieluiselta Anna R:ltä ja sydämellinen sana Fjalarin runoilijalta on suoranainen ilo sydän-raukalleni, joka janoaa hyväntahtoisuutta ja joka paleltuisi pois ilman lämpöä ja aurinkoa.
Styr arpinen, Sote, se mies, Min kilpi täynnä reikiä vasamain, Fjalarin luona joivat tällöin. Nuo sotaurhot kaikki ken mainita vois'? Sä tok' olet muistettava, Sjolf vanha, surma sä sotalaumojen, Ainoa muinaissankareista Säästynyt iloks' Fjalarin vanhuuden. Sä häll' olit kumppalina, Kun nuoruus kiehui suonissa molempain; Vanhana vielä kuolon teillä Fjalarin kanssa vertasi vuodatit.
Samassa johtaki joukkoa ryntäävää Hän laivalla jo Fjalarin riehui. Kovasti taisteltiin tasavoimilla, Mutt' Fjalarin joukko harveni jo. Ja kohta seisoi suojana kuninkaan Vaan entisaikain taisteluveikot. Ei voittaaksensa sotinut Fjalar nyt, Vaan sankarin lailla kaatuakseen.
Yöll' aallosta sain ma tuon Kun kerran jouluna rantausin Kupeelle Fjalarin linnan Ja Vidarkallion luo. Oo laupias hänelle, Sä, jonka laupeus kuulu on. Hän on se ainoa, multa Ken saanut iloa on." Kun kuningas kertoi noin, Oihonnan silmä se kyyneltyi. Mutt' kohden näkyjä muita Se lensi kirkasna taas.
Sodanoppinut Sjolf Sen kuuli. Rinta sankarin arpinen Kohosi mielikarvaudesta, Synkeä varjo nous' hänen otsalleen. Hän saneli: "Tottako ois'? Tuo rauhan ääni oisiko Fjalarin? Kotka jo oisko uupununna Lennosta kunnian avaruudessa? Viel' Erin ylpeilee, Sun voittos vielä ei sitä sortanut. Permejä hiipii pitkin merta, Heit' odotatko sä rannallas'?
Pois Gerdasta Hjalmarihin Välähti silmänsä, kuni salama Toisesta toiseen lentelehti, Kunnes se korkeuteen kohos' tuiottain. Sjolf nous'. Hänen kasvoillaan Kalpeilla vieri kyynele kirkasna. Etehen vanhan kumppalinsa Astuen äänin vavisten lausui noin: "Oi kuningas, Hjalmarihan Sun miekkaas' käyttää, itse kun lepäät jo, Maatasi suojelee ja kauas Fjalarin muiston unhosta ulottaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät