Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Mr Bowles on usein ollut tällaisissa tappeluissa ja se on vallan selvä, että hän niissä kaikissa on ollut se, joka on alkanut tappelun; sillä te tiedätte kyllä, että hän ei ole niitä, joille toinen ensi iskun tahtoisi antaa. Mutta kun tuollaiset pienet kohtaukset ovat tapahtuneet ja Mr Bowles on puoleksi tappanut sen ihmisen, joka oli häntä suututtanut, ettehän te tätä ihmistä vihanneet?
THEKLA. »Tällä hetkellä», sanoitte, tällä hetkellä! Ettehän sitä ihmettele? KILIAN. Onhan se teille verraton hetki! THEKLA. Hm. Tuolla vaeltelin hyräellen tiellä, koska hän lähestyi, tuo vallaton mutta korea sulhoni. KONRAD. Oivallista! Kilian, kohota nyt toivos siipi! KILIAN. Mitä annat mun toivoni kohotteeksi? KONRAD. Kaikki vielä hyvin!
"Vaan ettehän toki unhottane, että te minulle lupasitte?" jatkoi hän vielä, leikkiä laskien. Jos äkkiä en olisi itseäni hillinnyt, niin olisin vastannut hänelle jotain semmoista kuin: että ennen unohtaisin olevani olemassa. Minä vastasin hänelle kuitenkin niin rauhallisella äänellä kuin mahdollista vaan sen, ett'en minä sitä asiaa unhota. "Mutta kukapaties ette tunne minua?"
PENTTULA. Mitä minusta tahdotte? LOVIISA. Tulen tuon entisen asian johdosta. Ettehän minuun suutu, Penttula? Tahtoisin vain muistuttaa teitä lupauksestanne Juhannus-yönä kalmiston kohdalla, tiedättehän? PENTTULA. Luuletteko mun sen unohtaneen? LOVIISA. Ajattelin että muilta toimiltanne kenties olisitte voi, Penttula, älkää pahastuko, mutta kun en vielä ole mitään muutosta huomannut.
Emme saa olla heikkoja ... minä en tahdo ... mutta elkää silti loukkaantuko minuun ... ettehän? Enhän minä ... mutta minä en kuitenkaan ymmärrä, minkä tähden... Enhän minäkään ymmärrä ... minä vain tunnen sen, että meidän täytyy unohtaa se. Ja jos te rakastatte minua, niin elkää sitä enää uudistako ... elkäämme puhuko siitä ... meidän pitää olla, niinkuin olemme olleet tähänkin saakka.
Jos en liene vieras mielitietty, niin pääsenhän pois sitä tietä, jota tulin, virkkoi Panu, lähtöä tehden, mutta ottamatta lakkia päästään. Tulit kuin kutsuttu, minulla on kanssasi sana vaihtamatta. Jääkää miehet, virkkoi hän nähdessään, että nämä tekivät lähtöä poistuakseen tuvasta. Ettehän minua pelänne? sanoi Panu. Ajattelimme, että olit meille sanonut sanottavasi, sanoi Vaaralainen.
PENTTULA. Armahtakaa minua, minä rukoilen teitä, älkää sitoko minua, Jumalan tähden ettehän vaan aikone viedä minua kruununmiesten käsiin? NIILO. Se on tietty. Vieläkö sitä epäilet? Armahtakaa, armahtakaa!
Minulla ei edes ole syytä uskoa että minun hoidokkaani suostuisi teidän tuumaanne, jos teillä olisi täysi vapaus kosia häntä. Minä oletan ettette ole puhutellut häntä kosijana. Ettehän ole puhunut hänelle tunteistanne tahi koettanut houkutella häntä kokemattomuudessaan lausumaan sanoja, jotka antavat teille syytä uskoa että hänen sydämensä särkyisi, jos hän ei milloinkaan enää saa teitä tavata?"
Hän oli niin kalpea ja murheellisen näköinen, että oikein sydäntäni liikutti. Jaksoin ottaa häntä kädestä ja pitää sitä hellästi. "Ettehän tunne minua?" sanoi hän vienosti hymyillen. "Kyllä tunnen", vastasin, "olen usein, usein nähnyt teitä puistoissa; olette Alice Bede." "Niin, veljenne tytär Alice, täti Margery!" sanoi hän hyvin herttaisella äänellä. Oi mikä ilo tämä oli!
"Elkää pakottako minua siihen; minä en ole tottelematon, käskekää mihin muuhun hyvänsä, niin täytän tahtonne, mutta tässä en sitä voi. Armahtakaa minua ja sallikaa minun olla yksin. Ettehän muutenkaan minulle, omalle lapsellenne, pahaa toivo ettekä toimita, miksikä siis tässä sitä tekisitte. Minä rukoilen ja pyydän " "Vaiti!" tiuskasi isänsä. "Lopeta! jo olen kyllin kuullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät