United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me tulemme kohdakkoin paikkaan, jossa kolme tietä yhtyy, mikä näistä minun on valitseminen?" "En minä tiedä; tuossa on tienviitta. Minä tahdon mennä mutta se on salaisuus; ettehän te minua petä? Luvatkaa vannokaa se minulle."
"Ei, sitä en tahdo, enkä myöskään tahdo, että Olli niin paljon raataa ja työskentelee. Ettehän enää ole nuori ja olette jo niin paljon toimittaneet." "Miksi hyväksi? Ei kukaan tiedä, ei kukaan näe sitä." "On silmä, joka seuraa uskollista palvelijaa kaikissa hänen toimissaan; sitä sanoo sisällinen tunne eikö niin?" "No, eukkoseni, oletko jo valmis? Sinä olet todellakin liian myöntyväinen.
Herran enkeleitä meistä varmaankin tulisi, jos tällaisella iloliemellä joka päivä kurkkunsa viruttaisi... Ei silloin enää maailmassa pahat kielet palpattelisi! Ja te, Savela, olisitte puhdas ja viaton kuin äsken syntynyt lapsi ... sillä ettehän te vähään tyytyisi! Kuule Johanna!... tuo minulle lasi lisää ... että pääsen vielä enemmän siihen puhtauden ja viattomuuden makuun.
Kristus on noussut, Dmitrij Ivanovitsh. On totisesti noussut, sanoi hän. He suutelivat toisiansa kaksi kertaa ja ikäänkuin epäröiden vieläkö pitää suudella ja sitte päätettyänsä, että pitää, suutelivat kolmannen kerran ja hymähtivät molemmat. Ettehän mene papin luo? kysyi Nehljudof.
Ja litsis-latsis hänkin sai viisikolmatta lyöntiä. »Minä olen tullut tänne holhooja-asioissa, rahoja maksamaan, sanoi Bolt saatuaan selkäänsä. »No, miksi et sitä heti sanonut? kysyi tuomari. »Ettehän te tahtonut minua kuulla, kun minä aloin puhua. »Toisen kerran puhut ajoissa, sanoi tuomari. Nyt olet saanut lyöntisi ja Lybekin lain mukaan saat ne pitää hyvänäsi.
»Ettehän sentään lähde sitä juhlallisesti hautaamaan?» kysyi markiisi, joka ei tietänyt, mihin kaikkeen harras rakkaus ehkä voisi yllyttää Dalgettyä. »Muistakaa, ettemme urhoollisille miehillemmekään voi laittaa muuta kuin hätäiset hautajaiset.» »Suokaa anteeksi, korkeasti kunnioitettava herra kenraali», selitti Dalgetty. »Minun aikomukseni ei ole niin romanttinen.
"'Ettehän ole moneen päivään käynyt meillä, enkä ole teitä yhtään nähnyt, sanoi hän niin suorasti ja katsoi minuun silmillä, joissa kyyneleet vielä näytti väikkyvän. "Ennenkuin minä uskalsin vastata, tuli hänen tätinsä meidän luoksemme, sanoi minulle kylmästi 'hyvää yötä, ja vei pois hoidokkaansa.
"Ja neljännes osa vuosisataa on kulunut siitä kuin lapsi vietiin pois. Mitä minun pitää tekemän?" "Toivon ett'ette pane pahaksi rohkeuttani, sir", sanoi rouva Goldstraw; "mutta miksi vaivaatte aivoanne sillä, mitä teidän muka on tehtävänä? Ettehän tiedä josko hän edes elääkään ja jos niinkin olisi, eihän ole luultavaa, että hän kärsii puutetta.
Hyvä on, hyvä on! Kaiketikkin te annatte takaisin minulle sen linnunpesänkin, ettehän sitä enään tarvitsekaan, ja tehän olette liian rehellinen mies pitääksenne kauemmin hallussanne toisen omaa ... vaan eipä silti, etten olisi teille mielelläni sitä lainaksi antanut, kiittää ei kannata."
"Minä olen Hannun Briita, teidän luvallanne: minä olen ollut täällä monta, monta vuotta, ennenkuin Ollikaan tähän taloon tuli; silloin oli iloisia päiviä; olin nuori ja minulla oli hyvät päivät; en ajatellut, että vanhoina päivinä saisin paimentaa pikku karjaa ja perata puutarhaa. Se on vanhalle selälle vaivaloista. Ettehän, rouva hyvä, suorapuheisuuttani paheksune?"