United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun kaikki taas olivat istuutuneet, virkkoi Vaaralainen: Hyvin on tarpeen, että kirjoja annat, kovin on ollut usko heikkoa täällä ja opetus leväperäistä. Kiitämme sinua kirjoistamme ja toivomme, että meitä opastaisit. Vähän me tiedämme ja pimeydessä vielä vaellamme. Hän oli liikutettu, ja hänen kätensä vapisivat vähän, kun hän kahden kouran puristi kirjapakkaa, jonka oli saanut.
Jos en liene vieras mielitietty, niin pääsenhän pois sitä tietä, jota tulin, virkkoi Panu, lähtöä tehden, mutta ottamatta lakkia päästään. Tulit kuin kutsuttu, minulla on kanssasi sana vaihtamatta. Jääkää miehet, virkkoi hän nähdessään, että nämä tekivät lähtöä poistuakseen tuvasta. Ettehän minua pelänne? sanoi Panu. Ajattelimme, että olit meille sanonut sanottavasi, sanoi Vaaralainen.
Jumala antakoon sitä samaa sinulle itsellesi ja sinun huoneellesi, virkkoi seisoalleen nousten ja kumartaen vanha, vaaleapartainen, kirkkoherraa lähinnä oleva mies. Nimenne kyllä tiedän, mutta en tiedä, kuka teistä mitäkin kantaa. He esittelivät kukin itsensä ja mainitsivat asuinpaikkansa. Vanha mies, Antero Vaaralainen, asui suurien selkien takana neljä penikulmaa kirkolta etelään.
Toinen suuri, jyhkeä ja paksuluinen kuin satain vuosien petäjä, asui kahdeksan penikulmaa pohjoiseen. Viisi vuotta on siitä, kun kirkossa kävin. Kolmannen, nuorenlaisen, solakan ja avosilmäisen isännän talo oli lännessä toisen pitäjän rajaa vasten. Mutta idän kulmalta ei ollut ketään saapuvilla. Se on sitä Korpivaaran kulmaa, kastamatonta kansaa, selitti Vaaralainen.
Mutta he tekivät samoin kuin kaikki muutkin, joiden kanssa hän oli tuosta arasta asiasta puhunut: vaikenivat ja katselivat poispäin. Onko niinkuin sanoin? Sanokaa suoraan ja pelkäämättä, Antero Vaaralainen. Enhän tiedä, vastasi vanhus vältellen. Ei sitä kai meidän talossamme. Eikä meidänkään, urahtivat jotkut toiset.