Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kun viimeisen kerran olin Commons'issa, karkasi kohtelias mies valkoisella esiliinalla kimppuuni jostakin käytävästä, kuiskasi "naimaluvan" sanan korvaani, ja minä sain vaan suurella vastuksella häntä estetyksi sivumasta itseäni syliinsä ja kantamasta itseäni jonkun proktorin luo. Sallikaat minun tämän poikkeuksen perästä jatkaa matkaani Dover'iin.
Lapset poistuivat, vaimo sylilapsen kanssa sulki oven. Minä luulin että kuka se on? Ja se olikin herra itse, sinä kultainen, sinä kaunokainen, puhui akka. Ettäs pistitkin jalkasi tämmöiseen tölliin. Voi sinua, hopean hohtava! Istuhan tänne, teidän ylhäisyytenne, tänne tuolille, puhui hän pyyhkien esiliinalla kangastuolia.
Mutta menkää nyt minun eukkoni luokse, haukkukaa siellä ukkonne pahanpäiväisiksi ja itkekää sitten molemmat minkä jaksatte, niin kaikki on lopulta hyvin.» Ja Wittin emäntä meni. Hänen tullessaan tupaan istui Swartin emäntä esiliinalla peitetyin kasvoin.
Albertin akkuna oli ylikerrassa ja sen alla oli kasvupaikka korkealta pensas-aidalta piiritetty, edempänä seisoi puutarhan hoitaja sinisellä esiliinalla ja vesi-kannulla puhutellen yhtä vaimo-ihmistä. He puhuivat hiljalleen häntä havaitsematta. Viimein luuli hän kuulevansa vaimo-ihmisen kysyvän. "Mikä raukka nyt on saatu paulaan?"
»Noh, noh», sanoi hän, pyyhkien hänen silmiään esiliinalla. Sitä hänen ei kuitenkaan olisi pitänyt tehdä, sillä esiliinaan oli tullut padoista paljon nokea, niin että eukko nyt sai kaiken noen kasvoihinsa. Mutta tämä kuitenkin rauhoitti häntä. Ja niin sitä vihdoin noustiin vankkureihin.
Hän ajatteli eroa ja oli kuolla ilosta ja surusta ja kuitenkin oli hän vaan köyhä ompelijatar. Swart lohduttaa eukkoaan mustalla esiliinalla. Kuinka Dorotean sydän on murtumaisillaan. Kuinka ukko Witt unhoitti rahansa kotiin ja Kalle juoksi niitä noutamaan. Lukkari piti kauniita puheita, mutta kadotti kuitenkin lopuksi tasapainon. Kuinka lukkari tarttuu onkeen ja ne muut menevät matkoihinsa.
Siellä puheltiin vähä, Kati näytti kovin väsyneeltä, hän istausi penkille puun eteen. Molemmat opettajat puhuivat kyllä keskenään, mutta sill'aikaa nuori ystävämme yhä katseli tyttöä niin terävästi, että tämä monta kertaa pyyhkäisi kasvojaan esiliinalla, luullen tulleensa nokeen kyökissä, kun pani potaatit tulelle. Mutta ystävämme huomio oli aivan toisiin asioihin kiintynyt.
Mon' elämäss' on hetki katkerampi Kuin kuolema, eik' anna tullessaan Sen kalliimpaa kuin katoavaisuutta; Kuolossa hetken karvas taistelo Avaapi portit uuteen elohon. Jos Niilo kuolee, soisin kuolevani, Jos Niilo elää, soisin eläväni. Peittää esiliinalla silmiään.
"Minä olen naimaton". "Naimaton!" toistin minä kummastuneena. "No, kuka tuo on, Mr. Peggotty?" osoittaen sormellani sitä henkilöä valkoisella esiliinalla, joka kutoi. "Se on Mrs. Gummidge", vastasi Mr. Peggotty. "Gummidge, Mr. Peggotty?"
Molemmat eukot itkivät, kun heidän piti sanoman hyvästi pojille, mutta pahimmin kuitenkin itki Swartin emäntä, hän itki kuin piiskattu. Ukko Swart lohdutti häntä, niin hyvin kuin voi. "No no", sanoi hän pyyhkien hänen silmiään esiliinalla, mutta sitä ei hänen olisi pitänyt tekemän, sillä esiliina oli tullut padoista pahasti nokeen, niin että eukko nyt sai kaiken noen kasvoihinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät