Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Keppi ojona hyökkäsi hän aidan yli notkoon ja sieltä ylös vastustajien kimppuun. Toiset seurasivat mukana villisti huutaen. Vastapuoli viskasi vielä kerran kivillä, mutta sitten se syöksyi hurjaan pakoon ja niin oli rinne vallotettu. Esa ylpeili voitosta: Nyt jos tulisi vaikka mikä, niin se menisi pakoon... Vaikka Immosen härkä tulisi. Tahi vaikka tulisi sata poikaa! yhtyi Juntus.
Istuttiin sitten rauhoittuneena lavan penkille ja Siukku sytytteli sammunutta pärettä. »Voi ehtasininen!» hän siinä huokasi, »kun nyt olisi lampaan reisi hammasten väliin.» »Samat sanat», virkkoi Ella huojuen penkin päässä. »No en minäkään oksentaisi», yhtyi Karhun Esa loikoen pitkänään lavan pohjassa ja potkien juonillaan Koipi-Siukkua, joka rauhallisesti kärsi sen.
Ei tämän näköinen poika pelkäämään rupea, eikä jänistämään, älä luulekaan!» Miehet nauroivat. »Mitä nauratte?» kysyi Esa, keksi tanassa. »Mihinkä sinä jätit sen mun hevoseni?» kysyi Hautalan Janne. »Sellaisista en minä ole tottunut tiliä tekemään.» »Ohoh! Entä jos opetettaisiin.» »Sinäkö?» »Minäkin, jos siksi tulisi», hymyili Janne. »Ei tämän taivaan kannen alla!» huusi Esa ja hypähti lattialla.
Ne olivat niin kirkkaat, etteivät Esa ja Valpuri koskaan olleet niitä semmoisina nähneet. Helena katsoi ylöspäin jonkun aikaa, sitten väristys pudisti häntä, hän hengähti pari kertaa ja sielu jätti maallisen majansa. Alakuloisina astuivat Esa ja Valpuri ulos tästä surun majasta. Edellinen meni heti puusepän luo, jolta hän tilasi ruumiin arkun.
"Nuoret ihmiset naimisijässä eivät tavallisesti vihaa toisiaan", sanoi Sofia. "Jos niin on, niin löytyy siihen joku ulkonainen syy ja semmoiset syyt minä lupaan pitää ulohtaalla lapsistamme, niin että rakastavat toisiaan kaikesta sydämmestään". Luotuaan silmänsä Helenaan, virkkoi Esa. "Minä olen aina pitänyt kunnianani pysyä sanassani. Minä siis suostun pyyntöösi, Sofia.
"Minä kysyn sinulta", huudahti Helena vihasta ja hävystä värisevällä äänellä, "onko sinulla oikeus tämän syyttömän tyttären läsnäollessa, joka minua vielä äidiksi nimittää ja jonka olen kasvattanut, näin häväistä minua? Jos sinulla on vähänkään häpeää ja miehuutta, niin puhut minulle kahden kesken sanottavasi". Esa viittasi Valpurille joka meni ulos.
Hän ajatteli, että ne tavoittaisivat häntä kiinni, muisti jalkainsa tavattoman nopeuden. »Enpähän juoksekaan!» melkein voitollisena virkahti. Mutta kaikki uhka oli hänestä näinä silmänräpäyksinä kateessa. Hän ajatteli vain pakoa. Esa tirkisteli puitten raoista ja huomasi miesten jo saapuvan kylään.
Aloin jo vähän uskoa ja puolin peläten kysyin: No lasketaankos minut sinne sitten, jos tulisin mukaan? Minä kun en ole mitään tehnyt sen siirtolan hyväksi. En tosiaankaan ymmärrä, sanoi Esa, miten se on mahdollista, ett'et sinä sen olemassa olosta tiedä, ja miten sinä olet päässyt siirtolaveroasi maksamasta; mutta tule mukaan vaan, kyllä sinä sentään kaikesta huolimatta sinne pääset.
Kaikki mitä olen nähnyt on hyvää, vastasin minä ja pyysin kertomaan miten puuhien nykyinen muoto lähti alkuun. Asia on yksinkertaisesti niin, alkoi Esa, että meitä ajanmittaan alkoi kyllästyttää yksinomainen vähän tuloksia tuottava ammattiyhdistystoiminta.
Tapasi siellä Sakarin Jassun, otti tämän mukanansa hevosen selkään ja sillä tavoin remusivat he talosta taloon. Mutta kun kotiin päin lähtivät, vaihtoi paremman hevosen eräästä haasta. Sitten he yöllä ottivat rattaat erään talon pihasta ja silat lukottomasta liiteristä ja sieltä he nyt tulevat suoraa päätä. Esa kehui Jassun kovasti pelkäävän, että tullaan perästä ja annetaan varkaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät