Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Esa arveli: Jospa se tulee sinne latoon, niin sitte ei ole minne pääsee pakoon. Jouduttiin neuvottomaksi. Tie tuntui nousseen pystyyn, ja heidän piti saada ärjäistä härällä. Mutta vihdoin hoksasi Esa: Nyt minä tiedän: noustaan salvainta myöten ladon katolle ja sieltä ärjäistään niin jotta se kuuluu! Vastaan sanomatta seurasi toinen neuvoa. Varovasti hiipivät he ladon luo ja kiipesivät katolle.
Oletko sinä ajatellut, miltä se on tuntunut leskelle, kun häneltä ryöstettiin lapsi? Ja miltä se lie tuntunut, kun hän sai kuulla, että hänen lapsensa eli eikä ollut toivoa saada häntä omakseen?" virkkoi Esa, katsoen terävästi vaimoon.
Esa oli hyvällä tuulella, ei kehunut ryypystä välittävänsä, uhkasi pian ruveta »viina friiksi», jos pahat päähänsä panee. Pojat tulivat lattialle ja olivat tuimassa työn innossa. Esakin muutti arkivaatteet. Syötyänsä aamiaisen lähtivät miehuullisissa aikeissa riihimäkeä kohti. Isännän joukkoon tultua alkoi työ riihen luona sujua kuin rasvattu.
Esa, joka ei juuri mielellään ollut tehnyt Mikolle töitä, otti tuon pistelemiseksi ja keskeytti, ennenkuin Mikko ehti jatkaa: »No olisko se sinulle sitten niin helvetin hauskaa, jos ei mulla olisi työtä?» Nyt miesjoukko melkein yhteen ääneen nauraa hörähti, pilkallisesti katsellen Siikalahden isäntää. Tumma puna nousi Esan poskille, kun hän tuota sanoen säkenöivin katsein mittaili Mikkoa.
No minä menen linnaan, onhan se edes jotakin... Mutta, Matti, anna anteeksi, jos minä olen joskus ollut häjynkurinen. Ja hyvästi nyt.» Esa otti Matin kädestä. Tämän kasvot vääntyivät kummallisesti itkuntapaiseen väärään, eikä hän saanut sanaa suustansa, vaikka nähtävästi sitä tarkoitti. »Hyvästi, älä muista pahaa.» »No, mutta, oikeinhan sinä nyt lähdet niin kuin iäiselle reisulle.
"Jopa on Laurinki ylpeys masentunut, kun kerjätä täytyy", virkkoi Esa. "Mun puoleeni ei hän uskalla kääntyä, sillä hän tietää, ett'en häntä suvaitse. Oletko useinki häntä auttanut?" "Yhden ainoan kerran vaan", virkkoi Helena. "Armeliaisuus on hyvä asia, kun sitä oikein harjoitetaan", sanoi Esa.
»Hoi, muori!» huusi Esa lattialle esirippua raottaen, »joko ne miehet ovat menneet töihin?» »Eiköhän ne siitä menneet.» »Mihin ne menivät?» »Riihen luona niillä kai on jotakin tekemistä. Eilen oli jäänyt riihi puoli täyttämiin.» »Kuinka ei sitä täyteen saatu? Tavataanpa se saada.» »Mistä minä tiedän, hyvä ihminen. Etkö sinä nyt tänä päivänä menisi sinne vähän katsomaan.» »Mikä päivä nyt onkaan?»
"Tämä tila tulee kärsimättömäksi", jupisi Esa. "Tuo huhu vie minulta yölevon. Minun täytyy kohta koettaa saada se asia selvilleen". Hän nousi, meni ulos ja astui kohta kujalla. Helena likisti Valpuria lähemmäs itseään ja virkkoi: "Nojaa pääsi rintaani vasten! Kas niin! Nyt on hyvä. Sydäntäni palelee, vaan sinä ainoa nyt enään sitä lämmität".
Esa siirteli levottomasti jalkojaan ikäänkuin kiirehtien nimismiestä asiaansa selittämään, sillä häntä ei todellakaan näyttänyt huvittavan olla täällä. »Onko se Esa aivan jyrkkä siinä päätöksessä, ettette tule minulle voudiksi?» kysyi nimismies. Esa ei vastannut kohta. Ikäänkuin pakottamalla näytti hän saavan itsensä sanomaan: »En minä taida tulla.»
Sitä iskua ei Otto ollut odottanut. Koko nimikin oli hänelle aivan outo. Ei hän voinut muuta kun hämillään kysyä: Oletkos sinä? Nyt oli Esa voitolla. Ylväänä kerskasi hän: En ... mutta isä on nähnyt. Otto vaikeni ja voiteli taas kantapäänsä syljellä. Esa jatkoi voittoansa: Sinäpä et tiedä mikä telehvooni on. Tiedätkös sinä! sai masentunut Otto tokaistuksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät