Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
»Entäs herttua, mitä hän virkkoi?» jatkoi Crévecoeur'in kreivi.
Vieläkö rovasti, tuo entinen kappalaisemme, elää, se vanha herkkusuu? JANNE. Kyllä. ANNA. Entäs kuinka jaksavat Heimoset, nuo kunnon prisset? LAURA. Kiitoksia, aivan hyvin. Ne ovat usein kysyneet mammaa. Niin, heitä sinun välttämättömästi pitää käydä tervehtimässä, mamma. ANNA. Tietysti, tietysti.
Havumetsät pysyvät talvellakin vehreinä; kun silmä väsyy valkeiden lumikenttien katselemiseen, tarjoavat nuo metsät silloin miellyttävän vaihdoksen näköalassa. Entäs talven ihanat tähti- ja kuutamoyöt! Olet varmaankin ollut joskus matkalla tuollaisena yönä. Hiljaisuus vallitsee luonnossa, et kuule muuta kuin aisakellon yksitoikkoista kilahtelemista ja reenjalaksen narinaa.
Niin niin, sinähän olet nyt 'kristillisessä avioliitossa' ... 'yhden vaimon mies' täytyy puhua siivommin. Teidän 'kristillisenne'! Avioliitto ja 'kavioliitto', se on teille samaa. Voitteko te nahkanne luoda kuin käärme? Ette! Mieli palaa aidan yli ja hypitte kun sopii! Entäs vaimonne? Sanonko minä mitä he tuntevat olevansa? Samoja kuin me muutkin teidän !»
Tulihan tuo Ketolan Ellustakin oikein kauppapuukhollari kirkonkylän kauppamiehelle, vaikka ei ollut kuin parisen vuotta siellä Mustialan maanviljelyskoulussa. "Ja entäs Kalliolan Pertusta? Kun mies nyt kopeilee oikeana metsäherrana ja seisottaa meikäläisiä lakki kourassa pihamaallaan saarnatessaan keisarin armosta, niinkuin pappi Jumalasta.
Täällähän vasta kummallista väkeä on ... eiväthän nuo muualla herrasväetkään tuommoisia ole ... ei tarvitse kuin aidan takana seista, yli nousemisesta ei puhettakaan, niin jo haukutaan ... ja muijitellaan... Anna haukku vain haukkua ... kuka sinua on haukkunut? Mikä lie ollut väkäleuka! Ei, vaan kuulehan ... mitäs sinä siitä arvelet, kun minä olen arvellut lähteä lystin ajuun ? Entäs minä?
Ei maata, paljaita kiviä vaan! ... entäs tämä melu sitten?... Kas tuolla tuli Saksalainen vaatetetun apinan kanssa, joka teki konsteja rahan edestä.
Kankahilla kuivilla. Missä reuhtoo rikkaus? Korpisoilla kolkoilla. Entäs maine, kunnia? Tuolla vuorten harjuilla. Mutta missä lempi? Ai! Rauhan ruusulaaksot sai! Kuin kukka rannan hiekassa, Mun sydämeni Liisassa Niin kiinni riippuvi. Mut myrsky jos vaan kohtaapi, Ja toinen kukka hohtaapi, Niin jätän Liisani.
»No entäs mällii?... Tokko sie sitäkään piet suussasj?» jatkoi kavala opettaja suostuttelua. Yhtä turhaan. Pietari Isaskaar suutaroi ja taas yritti: »No entäs jos mentäisi siihen akan ottoon?... Niin jotta tiijätkö sie mikä metku siinä on ensin mutkautettavana.» Vihaista, epäluuloista silmää vain väänsi poika häneen. Siksipä selittikin Pietari Isaskaar itse: »Siinä on ensin rippikoulu.
Ketä sinä nyt rakastat?... Sinä olet tahtonut tulla naiduksi ravintolan pojan kanssa ja taiteilian kanssa, sinä olisit mielelläsi tahtonut olla uljas rouva, mutta sinä et ole rakastanut, oikein sydämmesi pobjasta rakastanut vielä ketään. Entäs sinun miestäsi?
Päivän Sana
Muut Etsivät