Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Mikä tästä meidän elämästä tulee: kuka ne lehmät lypsää ja entäs monta muuta? Kotiin minun kai pitää päästä, en minä tule toimeen ikävältä. No en tiedä sitä, mutta ajattelehan kuitenkin, mikä tästä meidän talon elämästä tulee: minä en kai osaa hoitaa lehmiä, ja tuskin ovat viisaampia toisetkaan. Otatte minun sijalleni uuden piian, onhan niitä.
"Kolmekymmentäkuusi killinkiä, lapseni!" "Kolmekymmentäkuusi killinkiä! Oletkos vallan villissä, Olli kolmekymmentäkuusi killinkiä! Jos olisit tinkinyt, niin olisit varmaan saanut kolmellakymmenellä, kentiesi kahdeksallakolmattakin." "Sitä en usko, ja kaikissa tapauksissa sitä ei enään voi auttaa." "No, entäs tämä portviini sitte, mitäs tämä maksaa?"
Kyllä kävisi laatuun, jos olisin hiukan alhaisemmasta luokasta, mutta olenhan suuri mies, majuri ja ritari! Mitähän upseerit sanonevat, ja entäs Saako luvan olla hyppysellinen de Comte de Contradous'ia. Anna tänne nuuskarasiani! Mitä tämä on? Tuohinen käppyrä! Kalle, minnekkä olet pannut minun kultaisen nuuskarasiani? Job. Olen sen lainannut panttikonttooriin. Minähän aina olen niin auttavainen.
Suorastaan sanoen: minä en tee Leijonan Annin miehen hyväksi mitään, jonka täytyy rahalla ostaa vaimonsa hyviä sanoja". "Entäs jos teidän veljenne poika kuolee?" "Sitte hän arvattavasti haudataan". "Ja mitä sitte lapsista tulee?" "Sitä ei kukaan tiedä mitä lapsista tulee". "Onko veljenne poika tehnyt teille mitään pahaa?" "En tiedä mikä syy hänellä olisi minulle pahaa tehdä".
Vaistomaisesti kääntyi hän Marian puoleen, joka katsoi häneen luottamuksella ja melkein rukoilevaisesti. "Nyt täytyy minun mennä", hän katsahti kelloonsa. "Nyt jo!" huusivat kaikki yhteen ääneen. "Entäs hedelmätarha!" huudahti katteini toivossaan pettyneenä. Juho pudisti hänen kättään. "Ehkä saan tulla toisen kerran." Rouva Linde kiiruhti paikalle.
Petu suisti kahdella kädellä ja peipon nuotilla aina oriilleen viheltää huihautti. Ketähän ne nuo edelläajajat ovat, jotka näkyvät niin alituistaan puhelevan? kysyi Viija puheen aluksi. Näkyy olevan Mättäikön poika morsiamineen, sanoi Petu. Entäs tuo morsian? Siitä se on läheltä, muutaman köyhän talon tyttö. Milloinkahan nuo vihitään!
"Olemmeko veloissa, Villiam?" "Veloissa! Eikö siinä ole kyllä, ett'ei meillä ole mitään, millä elää; käsitätkö sinä tämän asian oikein?" "Entäs Lindebacka?" "Lindebacka! Siitä ei maksa puhua!"
»Manas-se!» jyrkkeni Pietari Isaskaar ja jatkoi mestarivaltansa tuntien, kuin ilkuen: »Entäs se ii? Niin jotta lukematako se ii sittä piähän putkahtaa?... Häh, Manasse? Poika ulisi yhä kovemmin.
"Sormus, sormus!" huusi kääpiö kärsimättömästi; "uskoton ja hidasteleva ritari, anna takaisin sormus, jota olet kelvoton koskemaan tai katselemaan." "Hetkinen vain, hetkinen, hyvä Nectabanus", sanoi sir Kenneth, "älä häiritse mietteitäni. Entäs jos saracenit äkkiä leiriimme ryntäsivät?
Tuonkin tuossa pitäisi tietää, että jos hänen tuttavansa hänelle siellä hurrasivat, niin täällä hän oli tuntematon, ja sai tyytyä tasa-arvoisuuteen. Entäs tuo pieni leveähousu, teyrenpilkkuinen niin että tuskin silmiä näkyy! Ja mikä nenä! Mikä kumma sattuma se on ajanut kokoon juuri tämän ihmisvalikoiman! He tapasivat kaikki toisensa illallispöydässä, yläsalongissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät