Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Pieni Matti seisattui lattialle katsomaan, kun Juken harjastukkainen pää alituistaan nieskitti, sen mukaan kuin leuvat liikkuivat. Kummeksien sitä Matti katseli pitkän hetken, mutta siitä ei Jukke perustanut mitään, veti vaan kuohkeita leipäpalasia ja rasvaisia lihakimpaleita ehtimiseen toista toisensa perästä puoleensa ja viiliä heitteli sekaan kuni koneeseen.
Valui pitkin ruumista rantavesi, että olin aivan märkänä kuin uitettu. Lumiset oksat yhä ropsivat uutta lunta ja hyyhmää vasten silmiä ja korvia, että alituistaan vaan valui hyinen vesi pitkin selkää. Kengät olivat vettä täynnä, jalat turtana, väsymys alkoi nälän kumppalina tahtoa palvelukseensa. Kumpasellekin täytyi ruveta tenimään, kun ei ollut ruokaa eikä ollut tilaisuutta levähtää.
Siinä taitaisi vahinko tulla, syntyipä tuo milloin hyvänsä. Sydän ei taitanut kumminkaan olla aivan niin raaka kuin suu, koska vihan purkaus kääntyi toiseen. Mikä ne sinultakin silmät pimitti, ettet huomannut, vaikka olet kotona alituistaan? Se sama, mikä sinultakin, että kun ei osaa pelätäkään tuommoista, sanoi emäntä.
Haltijansa ei sen käytöstä hyväksynyt ja sen vuoksi kävi aina vähän päästä ruoskalla selkään sujauttamassa. Kun ei hän kuritustyössä ollut, seisoi hän ulompana ja piti silmällä, miten orit siinä kuoputti ja nyöhäsi alituistaan liikkeessä. Tämä vietti tällä lailla sabattiaan oriinsa kanssa, meni sitten kotiinsa ja sanoi kotoväelle "terveisiä kirkosta".
Tappelevat alituistaan, sanoi vartiosotamies ylenkatseellisesti. Naisen päällisiä, lisäsi heidän takanaan tuleva vanki. Fetjkan kanssa painivat. Entä Fedosja? kysyi Nehljudof. Tervennä hän on, vien tässä hänelle teevettä, sanoi Taras ja meni perheellisten koppiin. Nehljudof katsahti ovesta. Koko huone oli täynnänsä naisia ja miehiä sekä lavitsoilla että niiden alla.
Isännän mieleen johtui että hän Punilla ajoi silloin viimeksi, kun kävi toissa päivänä alankoladosta heinässä ja kuolemansa edellä se olikin niin rajuna, jotta sai alituistaan pidätellä. Niin, sieltä hän kävi viimeksi heinässä ... tuntui niin oudolta, kun ei Punia ollutkaan.
"Tarkoitan tuota pojan kohtaa, josta alituistaan saapi kuulla yhtä ja samaa narinaa." "Oikein sinä arwasit, sillä hänestä juuri aioinkin puhua." "No, anna kuulla! Senhän arwasinkin, että 'tästi' on taasenkin häneltä; mitähän hywää tuosta otuksesta nyt rupeaa kuulumaan?" sanoi isäntä iwallisesti.
Sinä et vielä ymmärtänyt, sanoi Viija. Enhän minä tahdo, että leikittäisiin kuin kissanpojan kanssa alituistaan. Sehän se on ikävintä, josta vasta sanoin. Se nyt on aivan tyhjää, vakuutteli Liisa niin totisena kuin osasi. Ei tuo sinunkaan miehesi liene miehiä kummempi, vaan kun sillä on tätä nykyä niitä perintöpuuhia, niin sinä luulet, että se on tyly sinulle.
Tämä elämä olisi ehkä tullut liian raskaaksi, jos ei äidin rakkaus olisi ollut sitä tukemassa ja lieventämässä. Usein äiti istui siellä lohduttelemassa, varsinkin kun ei isäntä ollut kotona, ja laittoi ompelutöitä, ettei aika niin pitkältä tuntuisi. Malinen itse käveli tämän tapahtuman jälkeen niin kulmat kurtussa, kuin jos olisi alituistaan päätä kivistänyt.
Petu suisti kahdella kädellä ja peipon nuotilla aina oriilleen viheltää huihautti. Ketähän ne nuo edelläajajat ovat, jotka näkyvät niin alituistaan puhelevan? kysyi Viija puheen aluksi. Näkyy olevan Mättäikön poika morsiamineen, sanoi Petu. Entäs tuo morsian? Siitä se on läheltä, muutaman köyhän talon tyttö. Milloinkahan nuo vihitään!
Päivän Sana
Muut Etsivät