United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, siellä istui Aino pianon ääressä ja lauloi juuri kuin hänelle: "Ma ikkunassain näen sun, Oi armas ystäväni mun, Ja varjos mulle tuttu on, Vaan sisään pääst' on mahdoton." Ylioppilas hypähti alas penkiltä. "Näkiköhän hän nyt todellakin minut?" sanoi hän itsekseen, "hm enpä minä suinkaan olekaan hänen 'armas ystävänsä', mutta sisään täytyy minun päästä!"
Kaikessahan ne ovat täällä suuressa maailmassa meistä edellä. Enpä oes uskonna sitä ... enpä, enpä oes sitä uskonna, jos en oes nähnä. Oli siinä ehkä kateuttakin hänen äänessään, häntä nähtävästi hiukan vaivasi se, ettei hänen maansa siinäkään suhteessa, niinkuin hän ehkä oli luullut, ollut muista edellä. Sillä Sasu Punanen on hänkin patriootti tavallaan.
Tapahtuipa siinä silloin jotain ikävätä ja minäkin vähän päällesi närkästyin, mutta asian oikein kuultuani, niin enpä ensinkään ihmetellyt, ettäs sepän ämmää vähän nuijasit päähän. Leipoihan se hävytön eväsleipääsi kiven? KULLERVO. Sinä vaivainen! NYYRIKKI. Vaivainen, vaivainen. Mutta olipa hän juonikas ämmä, tuo sepän ämmä. TIERA. Panetusta taasen, ja kuollutta kohtaan?
KORTESUO. Enpä tosiaan tiedä, että hyvääkään. MIKKO. Tahdotteko kuulla, niin kerron. ANNA LIISA. Mikko tiedätkös että täällä huomenna tanssitaankin? Vieläkö osaat? Sinähän ennen olit siinä niin mainio. Me molemmat meidän täytyy koetella, käykö meiltä yhtä hyvin kuin silloin. MIKKO. Sinä tahdot ? Ymmärränkö sinua oikein ? ANNA LIISA. Niin minä tahdon tanssia sinun kanssasi huomenna.
Pyhä tunne täytti hänen kokonansa. Taas veti hän tummanpunaisen esiripun eteensä, ikäänkun hämärän harsolla kainosti peittääkseen ruumistaan omilta silmiltään. "Enpä olekaan yksinäni!" kuiski hän. "Sinä näet minun; sinä varjelet orpoa!" Laski sitte vapisevat kätensä ristiin kasvoilleen, ja äänetön rukous liikutteli hiljaa polvistuneen huulia tumman purppuran varjossa.
"Onpa hyvä, että lähdet meiltä, pikku Inkeri," sanoi hän veitikkamaisesti, "sillä nyt en voi enää kauvempaa pitää kamarineitoa. Me emme enää ole rikkaita, Inkeri: meidän tulee jättää tämä suuri kartano ja muuttaa maalle, ja siellä tulee paljo työtä ja puuhaa." "Onko se totta, onko se aivan totta? Enpä luullut tuon rikkauden milloinkaan loppuvan.
Minä olen paljon huonompi ihminen kuin teistä yksikään ... enpä koko maailmassakaan luule löytywän niin kehnoa ihmistä kuin minä olen kunpa minä olisinkin semmoinen kuin te olette, niin miespä minä sitten olisin", sanoi Matti.
Paljo on tikalla huolta, Ja paljo tikan pojalla, Syömisistä, juomisista, Henkensä pitämisestä. Noin tiesin tikan sanovan, Kuulin kurjan kuikuttavan: "Enpä tieä tikka rukka, Kuta tammea takonen, Kuta kuusta kolkuttanen, Kuhun kulkenen salohon: Tuolla ois enempi puita, Tuolla äiä pökkelöitä, Tuolla toukkia paremmin."
"Ostatko sinä sen piipun varren vai mitä?" kysyi hän sitten eräältä pojalta, joka katseli piipun vartta ja koetteli sitä koppaansa. "Enpä häntä tiedä ... niinhän tuo on kalliskin ja paha rosokin on tuossa." "Ei se mitään haittaa, eihän tuosta kulje henkikään läpi." Hikliini puhalteli varteen. "Koetapas itsekin ... niin ... vallan hyvä varsi!"
Hän lähti juuri äsken rappusia alas. Minä tulin takaportaita. No, miten hän jaksaa? Olisin jo viime viikolla ollut täällä luonanne, mutta No? mikäs esti? Just, oletko kuullut puhuttavan prinssi Herakliuksesta? Herakliuksesta? Enpä tietääkseni. Etkö sinä tunne itämaiden suurta sankaria? Tietäjät itäiseltä maalta tunnen hyvinkin, ne, jotka uuden vuoden tienoilla juoksentelevat tähdet käsissään