Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Enpä ymmärrä", keskeytti häntä Bodendorff, "kuinka siitä voitte puhuakaan. Toivonpa että siksi pitkää päivää voisitte jäädä tänne. Minusta on ihan kummaa, miten enoni oli voinut niin päätöintä määräystä tehdä; hän varmaankaan ei saa haudassansa lepoa.
Mä sanoin: toisen kerran, oi! On pitkä läksy, en nyt voi. Mä kysyin: mikä nimesi? No Maija, niin hän vastas. Ken äitis? Lie hän rouvaki? Ei, hän on laulurastas. Ken isäs? Länsituulonen. Ken siskos? Poski ruusuinen. Oletko köyhä? Enpä, en, Mä elän päivän voimin. Koulua käytkö? Iloiten Mä kukkia vaan poimin. Miss' asut? Yli laajan maan. Ja menet? Kylmään pohjolaan.
Hän katseli minua oikein pelästyneenä. "En ole, mutta se ei mua miellytä enää. Hyvä täti Toora on ollut kovin kipeä; olin siellä vähän aikaa ja rupesin totisempia asioita ajattelemaan". "Enpä ole hullumpaa kuullut kun tahdot jäädä kotiin sentähden, että muutama täti on ollut kipeä.
Kuitenkin olin vielä tulisissani, kun kauppaneuvos T. tuli tiellä vastaani ja onnitteli minua kihlaumiseni johdosta. "Enpä iloitse koko onnesta", sanoa tokaisin minä tuhma. "Miksi petti hän minut eikä ilmoittanut, että onkin kreikanuskoinen en suinkaan olisi suostunut!"
"Enpä oikeastaan moneen vuoteen, mutta kerran kävin katoamiseni jälkeen hänen puheillansa ja silloin tuumimme kaikki valmiiksi, mutta isäntä neuvoi kovuudella pehmittämään teitä, jos mieli teitä saada taipumaan." "Kaisa", sanoi isäntä, "anna anteeksi, mutta minä luulin, ettei sinulla enää olisi sydäntä, ja sentähden "
Enpä näytäkään; Kuismin, se konna, voisi saada asiasta vihiä, jos Feodorille näyttäisin, ja sitten kiusaisi se ensin lainaksi niitä, pyytäisi sitte pelaamaan likaisilla korteillaan ja viimein ostattaisi minulla väkisin orjiaan, joilla ei tee tämän taivaallista; eivät osaa mitään, eivät jaksa mitään, syövät vain; roskaväkeä koko tuo Kuisminin joukko, akanoilla elätettyä väkeä; vaan mitäs teet, osta pois ja kalliista ostakin.
"Etkö siis ole kuullut tätä?" kysyi Vigleif; "arvannethan kuinka pilkkasivat minua tänään Boltestad'issa, tuodessani maidon sinne. Eli viettää häitä tänään, sanotaan, enkä minä ole käsketty". "Tiedän sen", vastasi Marit tyynesti, jatkaen neulomistaan. "Sinä tiedät sen, etkä ole siitä puhunut. Ehk' et sinäkään ole kutsuttu?" "Enpä olekaan kissaa ei mielellään hiirenpesään päästetä", vastasi Marit.
Ja »Suomettareen» pyysivät vaan enemmän semmoisia. PASTORI. Sinulla on lahjoja, sinun pitäisi antautua tykkänään sanomalehti-alalle. JUSSI. Tietääkö pappa minä olen juuri sitä ajatellut. Sepä hauskaa, että tuumamme sattuivat noin yhteen. PASTORI. Minulla on jo valmiina ehdotuskin. Tämä meidän lehtemme »Aamurusko» olet kai sitä seurannut siellä Helsingissä? JUSSI. No, enpä sanottavasti.
"Saat odottaa oven ulkopuolella", sanoi puotineiti. Oikein lentämällä lähdin pitsein-kauppiaan tykö. "Teidän täytyy välttämättä ottaa nämät takaisin! Lupasittehan sen itse; olkaat hyvät ja kiiruhtakaat vähän!" "Me lupasimme vaihettaa!" "Mutta enpä tahdo pitsejä ollenkaan; antakaat vaan rahat takaisin, yksi kuudetta markkaa".
Toimittelin siinä minkä mitäkin sillä välin kuin ajatukset kulkivat omia teitään. Kuulin kyllä kun Antti tuli kotiin, mutta enpä saanutkaan enää menneeksi hänen puheilleen. Ruokasali oli neutraalinen alue, siellä sopi meidän parhaiten tavata toisiamme. Mari häntä kävi kutsumassa aamiaiselle, minä seisoittelin pöydän luona sekavien tunteiden vallassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät