Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ja jos on savussa tulta, niin valmis ole jäniksenä kaapaisemaan maaltani pois. Sinä tunnet minut, poika. NIILO. Hyvin. MARKUS. Niin, niin! Mutta tuossa tulee toverini. Hänen lävistän kuin silakan, sen tunnen sydämmessäni. Tässä seisovat, mutta enpä näe Yrjöä. MARKUS. Varamiehes? MAUNO. Hän ei siis ole tässä. Mutta yhtäkaikki. Nyt miekat leiskumaan, ja puolusta kurjaa ruumistas.
"Enpä minä kuitenkaan tullut teidän kyydillenne", sanoi hän, pitäen päätänsä kallellaan, hypistellen kulunutta huiwinsa nurkkaa ja katsoen minua silmiin, ikäänkuin hän olisi tahtonut täten muistuttaa, että hän suoriutui woittajana silloisessa kyytikiistassamme. "Miksikäs et tullut? Olisithan saanut kyytiä", sanoin minä, lämmitellessäni takkawalkealla. "Pääsinpä minä itsekin", sanoi tyttö.
Eipähän ole pahaan mieleen teistäkään sellainen jumalattomuus, koskapahan naurattaa. Kyllä kaiketi en puolusta, vaan naurattaahan tuo yhtähyvin, sanoi Lassi. Se joka toisen synnillä nauraa, se on osallinen siihen. Minä olen niin vähän lukenut, sanoi Lassi, että en pysty paljon inttelemään... Mutta eikö sitä saata antaa anteeksi, se on tullut sanotuksi nuoruuden huimuudessa. Enpä häntä niinkään.
Saadaksensa vesikaari-jutun onnellisempaan loppuun, sanoi Salmelan isäntä: Muistatko sinä, Samu, vielä ulkoa sen runon vesikaaresta? Minä tarkoitan sitä, mikä oli aikoinaan pappilan lasten sanomalehdessä. Sinä ja Hilma luitte sitä usein ulkoa. Olihan sellainen runo Pääskysessä, mutta enpä taida sitä enään muistaa ulkoa, vastasi Samu. Hilma sen varmaan muistaa! Muistatko? kysyi isäntä.
Et usko, miten hauska on niitä kutoa;» hän silitteli keveästi sukkaa pöydällä. »Mutta pitää kai siinä olla kantapääkin» hänen täytyi laskea leikkiä. »Eikö sinusta sillä todellakaan ole oikeata muotoa?» Alette kysyi äkkiä huolestuneena. »Sehän kokonaan riippuu siitä, minkälaiseen jalkaan se tulee, tietysti.» »Nyt minä näen sinusta, että taas teet pilkkaa»... »Enpä teekään.
Enpä voi ilon eleä. Enpä voi ilon eleä, Enkä leino leikin lyöä, Ilon illan oltuani, Leikin leikaheltuani.
Hänen kasvoillaan on entusiastinen ilme ja siirtäen katseensa jälleen jumalankuvaan lausuu hän vakuuttavasti: Otshen haroshij tshelavjek! Erinomaisen hyvä mies! Edelleen jutellessamme tiedustaa toverini, minkä takia minut vangittiin. Hm! Enpä juuri ole halukas hänelle asioitani kertomaan.
Enpä uskaltanut enää edes mitata hänen selkämystäänsä kepilläni, siinä pelossa että saisin siitä kohta puukonpistoksen gaeliläiseksi vastaukseksi minun saksilaiseen moitteeseni.
»Enpä huomannutkaan, arvoisa herra», virkkoi pappi, »että te olitte kirkossa.»
Enpä tuota tunnekana, Tunnekana, tieä Kulle syylle sylveäme, Kulle laaume laulle; Jop' on minua jotki suotu, Jotki suotu, kutki saatu, Sillaksi likasioihin, Pahan paikan polkimeksi. Joko nyt heitti Herra Kiesus, Hylkäsi hyvä Jumala, Sukukunnan surtavaksi, Heimon helliteltäväksi? Vaan ellös sukuni surko, Kamaloiko ristikansa, Mun poloisen päiviäni, Angervoisen aikojani!
Päivän Sana
Muut Etsivät