Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Ja että voin nyt tehdä tämän suorituksen, vaihka myöhäisenki, siitä kiitän näitä kahta hirmuista päivää; mutta alun toki aukasi Claudio. Oi, Claudio! missä vaeltelet nyt ja miksi et riennä ystäväsi luokse? Giovanni! Giovanni! Tule! Missä olen huomena? Olenko jo ehtinyt perehtymään paikassani, vai katselenko kamoten ja hämmästyen ympärilleni vielä? Missä olen juuri tähän aikaan?
CLAUDIO. En tänään, mutta huomenna; sillä ihana on tulon hetki heimolaisten kanssa, ja tätä hetkeä en tahdo hämmentää sinulta nyt. Ja tiedä että ne, jotka rakastavat sua korkeimman, nyt käyskelevät tässä lähellä tämän lehdon hämärässä. Katso: nuo siniset hameet, jotka liehuvat tuolla myrttimetsässä, ovat Rachelin ja Mariamnen. Käy tervehtimään heitä.
Nyt olen juuri parhaassa tuulessa kuranssamaan häntä, ja minäpä hänelle opetan kavaljerin mores, opetanpa hänen tanssimaan, tanssimaan ihan kohteliaasti takasin tämän tanssin ja oikein Kniggen fasonia mukaan. RACHEL. Mitä miestiskelet tästä asiasta, Claudio? CLAUDIO. Voin tuskin uskoa, että on hän tehnyt niin. RACHEL. Tosi kuitenkin. Niin, mitä aattelet?
CLAUDIO. Kaunis on Arnon laakso, kaunis Italia, mutta raskaasti painaa sitä kovan onnen käsi. Tässä ylpeä ruhtinas vastoin ylpeätä ruhtinasta riehuu, alammaisen veri vuotaa heidän kujeitensa tähden ja talonpojan maja riistetään.
Kuin sankarten sankari, kuin uros taivaasta, niin seisoi Claudio, seisoi tyyneesti, säälien ja armotellen katsahtain Canzioon, joka riehui hänen edessänsä kalvea kuin kauhistus, riehui vihan hengen vääntämillä kasvoilla. Julma hän oli ja hirmuinen, mutta kirkas majesteeti Claudion silmistä säteili ulos, ja ah, kuinka kaunis hän oli!
Sinä kalvenet hirmuisesti, mutta seisotpa kuitenkin niinkuin sankari. Minä kiitän sinua. CANZIO. Ystäväni, mitä sanoit? CLAUDIO. Kaikuuko jo niin vaisusti ääneni, ettes kuule mitä sanon. CANZIO. Minä kuulen. Mutta miksi et sanonut tätä ennen?
CLAUDIO. Ja ilosena? tiedän minä. Mitä? Sinä et vastaa minua, vaan johdatat otsallesi arvelevan käden. Etkö ole ilonen, Canzio? CANZIO. Ilonen? Niinkohan? Mutta sanoen totuuden, niin nyt en ole ehtinyt muistelemaan iloa, sydämmeni teeskellessä toisialla. CLAUDIO. Oletko kohtanut joitakin kiusauksia tiellä? Kenties iskenyt yhteen ryövärten kanssa?
CLAUDIO. Kurja Mariamne! VARRO. Astu esiin ilman pelkoa, sinä kaunis daami. MARCIA. Mitä tahtoo minusta tämä arvoisa herrasväki? VARRO. Haastella kanssas hellästi ja kohteliaasti muutaman hentomielisen sanan, sinä ylevä nainen. MARCIA. Tehkäät hyvin ja sanokaat pian. CLAUDIO. Sen teemme, iskien viipymättä asiaan, jonka kaiketi jo mahdatte arvata.
Sun tähtes uhkaillen mä astuisin vaihka vastoin koko mailmaa, ja hän, joka tahtoo leikata sun kunniaas, hän kuolemalla kuolkoon. Claudio, käykäämme nyt vastuksiin rinta vasten rintaa leimahtelevilla miekoilla. Claudio! Mennyt olet, mutta halaanpa joutua yhteen kanssas pian taas; sillä povessani riehuu koston jano. Giovanni, kiirehdi tänne! Giovanni! Mies, enkö nähnyt sinua tuolla tammien juurilla?
Lähestyä heitä, se on mulle sama kuin kuulla ijäisen kadotukseni tuomion sen lempeän Jumalan ihanilta huulilta. Oi kuinka tuskallista! CLAUDIO. Mitä aattelen tästä? CANZIO. Aattele mitä tahdot, mutta niin on laita. CLAUDIO. Jos niin on laita, ettei löydy sulle lohdutusta täällä, niin turvaa sitten häneen, joka ei ketään heitä ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät