Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Mutta tuossa tulee setäni, palaa Claudion huoneesta, ja onpa hänellä seurassa Claudio itse ja eräs nuori vieras herra. Muistanpa nyt, kuinka ihanata aina oli katsella Canzioa tuon Claudion rinnalla; ah! hän sillon oli kaksinkerroin kaunis. MARIAMNE. Tosin ei ole Claudio saanut ulkonaista kauneuden lahjaa, mutta hänen silmänsä akkunasta katsahtaa ulos kaunis, sointuva sielu.
Mutta jos niin, jos rynkäisi mun päälleni tämä kauhistava sisärkunta myrskyllä ja kiljunalla, niin onhan omassa kädessäni päästin tästä kurjuudesta, ja kaikki on sitten äänettömyys, tietämättömyys ja tyhjyys, rauha ijankaikkisesti. Mutta mitä haasteli Claudio?
Tehkäät siunauksen työ ja pelastakaat tämä huone, ja tästä on teille itselle moninkertainen onni. Oi! pelastakaat tämä ennen rauhallinen perhe, koska on se teidän voimassanne. MARCIA. Millä keinolla, mun herrani? CLAUDIO. Paetkaat tästä tietämättä tämän hurjan miehen ja valitkaat itsellenne jokin suloinen kätkö, jossa elätte ajan tuonnemmas.
Olipa se ansaittu moninkertaisesti; sillä monet kerrat olitte jo ennen mulle antanut anteeksi saman ilkivallan. Te minua löitte, siihen oli teillä oikeus ja syy, mutta nämät iskut tahdoin minä kostaa, ja nyt se on tehty. Oi Jumala, Jumala, kuinka taisin tehdä näin hirmuista rikosta mun hyvää, armiasta isäntääni kohtaan! CLAUDIO. Mutta mistä sait tämän myrkyn? GREGORIO. Totuuden tahdon tunnustaa.
Miksi kutsui hän minun? Oi, etten taida unohtaa sanaa, joka muistossani lakkaamatta huutaa! Oi, etten tiennyt sulkea korviani, koska aukenivat hänen ihanat huulensa tähän sanaan, joka aivoani pyörryttää ja saattaa minun oksentamaan sydämmeni ulos! MARIAMNE. Mutta mitä lausui hänelle hänen ystävänsä Claudio? RACHEL. Ah, kuinka halpa itserakkauteni sai hävetä!
Tähänasti olen pelastunut toki, ja tässä olen ja kerron teille elämäni tarinaa, niin täynnä murhetta ja vimman kamppausta. CLAUDIO. Jotka eivät kuitenkaan suorita teidän hirveätä velkaanne, vaan peloittavan rikoksellisena seisotte Jumalan ja ihmisten edessä. MARCIA. Mitä tahdotte siis minusta? Saattaa minua kahleisiin?
Tämä aije olis korkea, jos niin olis, mutta vähän syvempi katsanto elämään ja luontoon kieltää sen. CLAUDIO. Sinä myönnät, että kaikki, mitä tämä henki on tehnyt tässä näkyvässä, sen on hän tehnyt ihmeellisen viisaasti ja kunnokkaasti; miksi ei hän siis olis voinut rakennella yhtä viisaasti myös henkimailmassansa, joka on hänen oikea kotonsa? Ystäväni, kuinka on nyt logikis laita?
Mutta kaunis Marcia, terve! Hyvin, ettäs tulit, mun veljeni. Mutta kuinkahan on laitamme nyt? CLAUDIO. Minä olen niinkuin ennenkin, mutta sinua, näen minä, vaivaa sama mielen levottomuus vielä. Sun silmissäsi mikä tumma, humajaava loimo! Tämä leikkaa sydäntäni, kurja Canzio. CANZIO. Ystäväni, totta sanoen, olenpa ollut noin yhden päivän ja yöseen kovasti levoton, enkä löydä sydämmeni rauhaa.
Miksi siis tämä ärhennys ja ärjy? CLAUDIO. Miksi! Ettäs kysyt. Vaimo, elles kiireesti riennä tästä huoneesta pois, vaan pysäyt kiroustaakkoinesi tähän, niin oletpa perkele. MARCIA. Mitä enemmin vielä? CLAUDIO. Paljon enemmin! CANZIO. Kuole, sinä viheliäinen koira! VARRO. Hiljaa, pojat! CANZIO. Hänen pitää kuoleman! RACHEL. Oi veljeni, veljeni! CANZIO. Kuoleman! VARRO. Poika! sanon minä.
CLAUDIO. Koettakaamme kaikki keinot, säästämättä viimeisiä voimia. RACHEL. Kaikki, kaikki tahdon tehdä mitä keksin ja voin. VARRO. Lyökäämme yhteen nämät kolme viisasta päätä ja puskekaamme vastaan vimmatusti. CLAUDIO. Koettakaamme ensin korskeata naista kohtaan mitä taidamme matkaansaattaa järkevillä sanoilla. Varro, tahdotteko käydä lähettilääksemme?
Päivän Sana
Muut Etsivät