Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Hetket vuorottain Saa tulla, mennä niinkuin kuolon mailla, Siks kunnes vieras etähältä vain Vihdoinkin veljellensä arostain Sylinsä avaa rukoilevan lailla. Juhani kieltä tajus sydämmen. Se näyttää hetken liikuttavan mieltä, Vain hetken aikaa; kuluttua sen Tylynä kääntyy hän ja viitaten Avoimen sylin pois hän luotaan kieltää.
En suinkaan joutaisi välistä päätäni sammuttamaan. Vaimopolo ei suinkaan ilokseen avaa suutaan näihin sanoihin, mutta me kirjan lukijat iloitsemme siitä, että köyhänkin osa voidaan lausua näin rikkain kuvin ja vertauksin.
Ja maantielle ajoi Ryty-Pauhun lapsineen. Sere. Onpa nähty lasten onnetonten usein itkulla kastelevan äitinsä hautakumpua. Reetta. Lapsia armahtaa Jumala ja heille ihmisten sydämet avaa. Simo. Vaan pimeäjärkinen mies pussi seljässä nyt maailman rantaa mittelee. Kenties hän koettelemusten koulussa viimein viisastuu. Reetta.
LAURI. Ei niin, vaan »suu avaa kaikkein paimenten», pitää sinun laulaman. Mutta olkoon tässä jo kylliksi, vaikene, kuultele ja pane suus koreaksi »kirkkosuuksi» koska minä saarnaan. Niin, nokipoika, lainaa sinä minulle mieles ja vapaa kieles. »Minä tahdon saarnan saarnata tässä saarnastuolin päällä Pietarin vanhasta kaprokista ja kymmenestä nappilävestä.
Niitä sentään uskaltaa laatikkoa raottamalla katsoa, ihastuneena niihin tuijottaa, joskaan ei niitä koskettaa eikä ottaa. Isä istuu tuolillaan ja miettii jotakin. Sitten hän imaisee pitkät rätisevät pohjasavut piipustaan, niin että posket menee ontolle, panee piipun hyllyyn ja avaa, samalla kun savu pöllyää suusta ja sieraimista, sen laatikon, missä ovat hänen pihtinsä.
HILLERI heidän tanssiessaan laulaa ja naputtaa tahtia rystysellään oveen, mutta hetken kuluttua kopauttaa aina väliin nyrkillään ja lopuksi lisää voimaa kantapäillään. PORMESTARI viimein avaa oven, tulee naurusuin sisään, sieppaa kaksi kynttiläjalkaa kynttilöineen ja niitä kiluuttaen yhtyy säestämään Hilleriä, joka yhä laulaa ja lyö oveen tahtia.
Puhu nyt minulle satu!« «Jos minä jaksaisin... No, avaa arkkuni, siellä on kuvapaperisi alla pikkuinen kirja, jonka Turussa palvellessani kadulta löysin. Siinä on paljo satuja; tuo se tänne!« Johannes totteli sukkelasti.
Vaan keskellä tuot' ivan näyttölavaa On aatteissansa mies. Mit' aikoo hän? Hän on kuin nukkunut, jo silmäns' avaa Ja katsoo, tähtää mitä näkee hän?
Minun täytyy olla kiitollinen siitä kohtalosta, joka avaa meidän pojillemme kunniallisia vaikutus-aloja keisarikunnan suurissa kaupungeissa. Ei pikku aateliston elämässä näy olevan mitään edistymisen sijaa.
ANDRAEAS. Usein keino mutkatoin On paras ... niinpä nytkin... Valtimonsa Jo tykkii... Katsokaa hän hengittää! JOHANNES. Nyt avaa silmänsäkin! TOINEN MUNKKI. Jumalalle Siit' olkoon kiitos! hän on pelastettu. KERTTU. Miss', olen? ANDRAEAS. Seurass' ystävien... KERTTU. Pispa... ANDRAEAS. Kuin? Pispa? Mitä hänestä? Oi puhu! TOISEN MUNKKI. Mut olkoon puhees lohdutuksen puhe!
Päivän Sana
Muut Etsivät