Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kenpähän, ellet sie, Mua vaati merten aavoja kyntämään, Ja riehuin aaltoin, myrskyin kanssa Taistelemaan elon nautinnoista! Mua seuraa aina, autuas enkel', oi! Mua nauttimaan sä kiihdytä päiviäin; Ja kun ne loppuu kalman mailtai Taas ajaos mua tainnoksistain; Ja tuolle puolen tähtien, auringon Mua seuraillos sä, vieläpä taivaassain, Autuuden mettä maistellessain, Suo: unean ihanampia maita!
Lumihuippuinen alppi on kuin autuas, joka on päässyt, minne on pyrkinyt, ja sieltä ylisistä taivahista suopein ja sovinnollisin silmin katselee alisihin maaemihin.
Voi Eleonora! kuinka minä olin onnen autuas minusta aivan tuntui, kuin olisi yhteenliitettyin sormiemme kautta hänen sydämmensä sulanut minun sydämmeeni ja minun sydämmeni hänen sydämmeensä. Me seisoimme odotellen musiikin alkua.
Petronius ei vielä ollut puhutellut häntä, sentähden hän nyt kumarsi hänelle ja rupesi, tavallisten tervehdyssanojen asemasta, lausumaan säkeitä, joilla Odysseus tervehti Nausikaata: Korkea ruhtinatar, joko ihminen vai jumal' ollet... Mutta jos ihmisten, maan pääll' asuvain suku sulla, Niin ylen autuas sull' isä ompi ja äitisi armas, Veljesi myös ylen autuahat...
Välisti äitini ottaa kirjahyllyltä kirjan nimeltä: "Pyhien sielujen elämä ja autuas kuolema," ja kuu minä istun hänen jalkojensa juuressa ja kuuntelen, mitä hän lukee, onpa juuri kuin vaeltaisin pyhimyksen parissa, kukkien ja hedelmien keskellä kuninkaan puutarhassa, oudonlaisiin vaatteisiin puettujen, ulkomaan kasveilla seppelöittyjen sankarien ja pyhimysten vartalokuvia ympärilläni, sillä välin kuin ilma on täynnänsä päivänpaistetta ja tuoksua sekä lirisevien suihkulähdetten suloista ääntä.
ANIAN. Ei! vaan sulje mua ainiaaksi helmahas, sinä kirkas laine, kimmeltävä liehaus hopea-kuutamos. MARGARETA. Ei! vaan tässä näit sinä naisheikkouteni viimeisen liehauksen. Nyt taas kuin voimallisin laine sun viskaan ulos kuolemattomuuden mereen, Sieltähän sä ijankaikkisuuden otsalta mun sydämmeen aina heleänä aamutähtenä säteilet. ANIAN. Mi autuas onni! Hyvästi siis viimein!
Nyt perästäpäin muistan sen. Minä hymyilin ja sanoin: 'Siellä minä olin ylen autuas, täällä olen vain autuas, Ja kuinka toteen se kävikään, sillä autuutta kai on se, että saa osakseen ymmärtämystä siltä, joka on vanginnut koko ihmisen sielun.»
tuo, joka usein ihmisen niin iskee, ett' aikeen jalon jättää hän kuin eläin, kun silmät oikein eivät nää yön tullen. Täst' että pääsisit sa pelvostasi, siis kerron, miksi saavuin, minkä kuulin, kun ensi kerran sua surkuttelin. Ma epäröitsevien joukoss' olin, mua Nainen kutsui autuas ja kaunis, niin että pyysin häntä kestämähän.
Hän on se, jota monet moittii aina, ja nekin, joiden kiittää häntä tulis, ei väärin syyttää eikä sadatella. Mut hänpä, autuas, ei kuule tuota, iloisna muiden alkuluotuin kanssa kehäänsä kehii, nauttii autuudestaan. Nyt vaivaan suurempaan viel' astukaamme, jo painuu tähti jokainen, mi nousi, kun tielle suorin. Saa en vitkastella.»
Päivän Sana
Muut Etsivät