United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uskonut en uskovan' Sanantuojaa taivahan, Hiivin hautaan katsomaan Sanaa Herran tutkimaan , Ja kun siellä katselin, Jo mä silloin itkinkin. Jesus seisoi takanain, Kysyi minun itkuain. Sanoin: "Oi, en auttajaa, Jesustani, nähdä saa!" Silmän' oli soennut, Häntä en mä tuntenut. Lauseista Hän Raamatun Näytti autetuks jo mun, Näytti omat haavatkin. Tuosta Hänet tunsinkin.
Ajatelkaa, että tyttärenne olisi jossakussa maassa, missä ei hänellä olisi yhtään ystävää ja auttajaa. Ajatelkaa häntä sijassani, ja auttakaa minua, niinkun tahtoisitte häntäkin autettavan." "Hm!" sanoi Hollantilainen. "Markareetani ei joudukaan semmoiseen tilaan, mistä ei hän ymmärtäisi suoriutua ja auttaa itseään. Hän on neuvokas ja viisas tyttö, sen voin sanoa hänen kiitoksekseen."
Vasaran kärkipuoli oli pian reikiään asti uupunut Kallen aivoihin. Ja Kalle vaipui, sanaa sanomatta, ääntä päästämättä lippaan päälle. Silmänräpäyksessä oli se tapahtunut. Matti, kun tekonsa näki, tyyntyi. Hän ymmärsi kohta, ettei hänellä enää auttajaa ollut. Hän nousi seisalleen ja katseli ympärilleen, mutta silmäilyksillä, joista järki oli kadonnut.
Silverius hymyili, siunasi vielä kerran uskollisia seuralaisiaan ja meni sitten levollisesti telttaan. Belisarius istui saranatuolilla, jolle oli levitetty jalopeuran talja. Hänen vasemmalla puolellaan oli kaunis Antonina leopardin taljalla peitetyllä istuimellaan. Antoninan sairas sielu oli toivonut pyhän Pietarin jälkeläisestä lääkäriä ja auttajaa itselleen.
Onni kuoli vähitellen meidän matkustellessamme, selittämätön, salainen levottomuus hiipi salamyrkyn tavoin suoniini ja pilasi vereni, hävitti onneni, elämäniloni. Koko maailma näyttäytyi minulle kärsimyksen ja valituksen näyttämöltä, ihmiset kantoivat raskasta taakkaa ja hapuilivat auttajaa, ja minä hapuilin heidän kanssaan.
Kuin viattomat, säikähtyneet lapset rientävät he hädän hetkellä, keskellä sydänyön hiljaisuutta apua etsien. Ei auttajaa, ei apua. Yö vain ja äänettömät kesäöiset vedet. Etäältä kuuluu vain paimenkellon kirkas kutsu, jakaen valoisan kesäyön rauhan lohdun ääntä.
Vaan monet viikot kuului valitus, kuului itku, kuului rukoukset, kuului sydäntä särkevät huokaukset. Ne kaikki vei tuuli, ei ollut korvia kuulemassa, ei ollut sydäntä ottamassa vastaan, ei kuulunut auttajaa. Minä aina aamusella ylösnostuani juoksin oven taakse kuulemaan, vieläkö kuuluisi virkantaa.
Mutta kohta sen perästä pyrki hänkin ulos pihalle, jossa hän tapasi Liisan itkevän. "Liisa", sanoi Ivar, ja hänen äänensä värähti, "eikö minun kävisi sinua jollain tavalla auttaminen?" "Jos kaadat koko tuon huoneen ja sitä ennen paiskaat emännän siihen, niin sillä taidat auttaa minua. Muuta apua en minä tarvitse." "Sitä minä en tee." "Tiesinhän minä sen. Teissä ei ole kenessäkään auttajaa.
KAIKKI. Kokenut miesi eläköön! Viel' ihmistuskaa kauan lientäköön! FAUST. Kiitelkäät ylhäist' auttajaa, Jok' auttamaan meit' opettaa. WAGNER. Kuin rintas riemuinnee, sä suuri mies, Kun pilvihin noin ylistää sua kansa! Ken moisen hyödyn lahjoistansa Saa hänt' ei paina huolten ies! Sua kiitättääpi taatto pojillansa, Kaikk' ympärilläs tunkee, utelee... Ja tanssi taukoo, viulu vaikenee.
Se kai johtuu siitä, että nyt on oma jalka pöydän alla... Eikä olisi niin kovin ihmeellistä, vaikka siitä jotain päältäkin päin näkyisi... Niinkö...? No, miltä isäntänä olo muuten tuntuu? Sellaista puolinaistahan ... ja puutteellista se tietysti näin yksinäisenä on. Vai puolinaista ... ja puutteellista...? Eikä kuulu auttajaa? Vai eikö ole käyty kuulemassakaan...?