Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Se kai johtuu siitä, että nyt on oma jalka pöydän alla... Eikä olisi niin kovin ihmeellistä, vaikka siitä jotain päältäkin päin näkyisi... Niinkö...? No, miltä isäntänä olo muuten tuntuu? Sellaista puolinaistahan ... ja puutteellista se tietysti näin yksinäisenä on. Vai puolinaista ... ja puutteellista...? Eikä kuulu auttajaa? Vai eikö ole käyty kuulemassakaan...?
Koko tuo Jehovan kirooma lahko oli juurineen hävitettävä, ei enemmän eikä vähemmän; jokainen tuon rikkaruohon korsi oli pois kitkettävä, missä ikänä se olikaan juurtunut! Sitä vaati Herra Sebaot ei mitään puolinaista, mitään sovittelua, vaan kaikki. Lain jokainen kirjain oli täytettävä, niinhän kuului käsky.
Tuomari hän voi olla hyväkin, toinen voi olla säntillinen kamreeri, asemapäällikkö tai kolleega pikkukaupungin koulussa. Hän suorittaa tehtävänsä ajallaan ja tekee tilit määräpäivälleen. Mutta elämässä on kuitenkin jotain puolinaista, ja usein pyrkii mieli haikeaksi. Hän kaipaa laulua ja noita vanhoja, hauskoja tovereita, joita tämä laulu yhdisti toisiinsa.
"Puolinaista, puolinaista on minussa kaikki, minussa, jossa painosta päättäen olisi..." ja hän löi rintaansa ja otsaansa, "miestä kahdeksikin.
Sitä ei yhdistä toisiinsa kuollut kulta, pyöreänä renkaana, eikä voi myöskään estää sitä häipymästä. Hän oli vaan ihaillut, rakastunut ja pikiintynyt Juliaan naisena, eikä ihmisenä! Se oli siis vaan ollut puolinaista. Se oli vaan ollut varjo todellisuudesta.
Minä koetan tehdä työtä Herraani varten, mutta työni on vaan puolinaista ja jää semmoiseksi, kunnes löydän hänen, kunnes kovimmat tunnen. Ja minä tahdon vaeltaa halki koko maailman, siksi kuin kuolen, mutta minä tahdon etsiä häntä." Philo kääntyi pois ja peitti kasvonsa molemmilla käsillään.
Tässä muutoin autiossa vähäisessä töllissä oli kuitenkin nyt oivallinen takkavalkea loppuun palanut, niin että heleänpunainen hiilos liekutti puolinaista valoa nokiville seinille. Vanha kirkkoherra ja hänen vaimonsa lepäsivät olilla, sittekun vaimo kiireesti oli valmistanut kaikki Heleenan lähdöksi. Toinen, karhunnahalla peitetty, olkikupo oli ai'ottu Heleenalle vuoteeksi.
No!... mitä nyt?.... Vie tuo tarjotinkin pois tuosta. Mitäkö kuuluu?... Eihän sinne mitään erikoista kuulu. Eikö kuulu?... Vai ei sinne Hallaan mitään kuulu? Kaikki on siellä ennallaan. Vai ennallaan...? Viimeksi sinä ... muistaakseni, valittelit, miten kaikki siellä vielä oli niin puolinaista ja... Eihän kukaan taloaan koskaan valmiiksi saa.
Sill'aikaa kun siis enin osa kyläläisistä vietti vaan puolinaista elämää, oli opettajalle kaksinkertainen olemus koittanut.
Ennen kun sinä olit omani, ja minä vilpittömänä kuljin omaa tietäni, minä olin en tahdo kauvemmin sitä ajatella jotakin puolinaista, joka luulin itseäni kokonaiseksi, mutta nyt, vaikkapa kohtalo tempaisisikin sinut minulta, niin kuitenkin voisin löytää turvan, johon saattaisin vaivan ja epätoivon päivinä turvaantua.
Päivän Sana
Muut Etsivät