United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muistathan millaista loistoa kaikki ennustivat sinulle, kun Tukholmassa astuit laivaan purjehtiaksesi Suomeen? Lewenhaupt seestyi ja katsoi luottomielisesti asekumppaniansa. Kun nousen loistoon, niin sinäkin Buddenbrock nouset kunniaan. Tahdon palkita ystäviäni kuninkaallisesti, mutta vihollisiani tallaan, kunnes he kiemuroivat kuin madot ja menehtyvät.
Jos astuit korkean temppelin eli teokallion katolle, oli nähtävinäsi koko Tezkuko-järven suolaiset laineet ja Chalko-järven kirkas, juotava vesi, kaukana sen toisella puolella laveat viljavainiot ja aaltoilevat metsät sekä siellä täällä uhkeiden temppelien kiiltävät huiput, jotka nousivat jättiläispuitakin korkeammalle, valtavain vuorien harjoja kaunistaen.
Ken kalpeni Parnasson lehtoloissa, syvältä niin sen lähtehistä juoden, ett' ei ois heikko henkensä, jos tahtoo kuvata sellaisena sun kuin olit, kun varjos soitollaan sua tarhat Taivaan ja kun sa ilmi alta hunnun astuit! Kahdesneljättä laulu Niin oli kiihkeät vuosikymmenien janoa silmäni nyt sammuttamaan, muut että turtuneet ol' aistit kaikki.
Minkä astuit alemmaksi, sen sa istuit ylemmäksi, minkä vaivuit arvon vaassa, sen sa kartuit koko maassa, minkä kaaduit valtamiesnä, sen sa seisoit kansan miesnä. Tuskaa luonto on täys, meri, maa, kaikki huokaa, ahdistus ilmassa on, pedot etsivät ruokaa, kaikkialla on pelko ja kuoleman kauhu, kaatuminen sekä murtuvain metsien pauhu. Luonnosta pois! Luonto huonosti hoitavi lastaan. Tuskasta pois!
Sitä muistaessaan hänet valtasi sellainen tuska, että se puristausi kylminä hikihauleina hänen iholleen. »Panttasin! Mitä minä sinulle panttasin, sinä onnettomin heistä kaikista...? Sinä olit kuin ruhtinatar heidän joukossaan, ainoa, joka et notkistanut polvea minun edessäni, vaan astuit vertaisena rinnalleni.
Siirtyvät syrjään. Sano, Ilvoni, sinussa Milloin kevät heräsi? Milloinka sun sydämes silmä Päivän lemmelle teränsä Avasi? sanohan, armas! ILVO. Sinä kun tasaisna, tyynnä Astuit rohkean arasti Mun eteeni neuvotonna, Kuin hämille tullut hirvi Metsän kulkijan polulle, Sinä kainosti kysäsit: "Tyttö, suostutko sepolle?"
SATURNINUS. No, tule pois; sen luolan tahdon nähdä Ja tuon, ken juur' vastikään siihen juoksi. Ken olet sinä, sano, joka tuohon Maan ammottavaan nieluun juuri astuit? MARTIUS. Titus Andronicuksen polo poika, Jok' onnettomaan aikaan tänne saapui Sun veljes tavatakseen kuolleena. SATURNINUS. Kuolleena veljeni?
Nämä sanat saivat Buddenbrockin ihan muuttumaan. Hänen uljas sankariryhtinsä veltostui, silmistä katosi loiste ja puoleksi neuvotonna puoleksi suruvoittoisena lausui hän vienosti: Veli, jos tietäisit, anna minun sanoa . Mutta Levenhaupt ei tahtonut kuulla. Ei, älä keskeytä minua! Sinun täytyy kerran kuulla totuus. Sinä tahdoit rauhaa, mutta äänestit sotaa ja astuit minun sijalleni Suomessa.
Terveiset kätki ylioppilas, ne vihdoin virkkain alta hapsen harmaan, kun vuosisataa puoli siitä on, maas eestä noin kun astuit taistohon. Ne ota rakkain mielin, myös sen maan ne tervehdyksen tuo, mi sinut kantoi; se lukee miehet, jotka hurmettaan sen uskon, toivon, muiston antoi. On harvenneet ne, rakkautta saa ne harvat siltä siis sen hartaampaa.
"Te varmaan voitte." "Luuletteko?" sinä sanoit lämpimästi ja astuit askeleen keskemmälle tietä omalta puoleltasi, ja minä samoin omaltani, ja me kävelimme kohta rinnakkain, lähekkäin, nopein askelin, sinun innostuksesi tahdissa, joka samalla oli tarttunut minuun. "Täällä ei ole, vaikka toivoin ja luulin, minulle ketään henkiheimoa, ei ainoatakaan ymmärtäjää...."