Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Julia punastui, enemmän ilostuneena näistä sisarensa sanoista, kuin jos hänen sulhasensa hänelle olisi lausunut jonkun kiitos-sanan. Iltapuolella toimet ja tohinat talossa olivat päättyneet, kaikki tulivat taas entiseen hauskaan järjestykseensä, ja Armo pääsi myöskin lepoon. Teen-juonnin aikana tuli Algernon ja Arvid.
Hän ei havainnut, että morsian ja morsiusneidot jo alkoivat vetääntyä takaisin, ennenkuin yksi sulhaspojista se oli hänen ystävänsä Arvid hiljaa koski hänen käsivarteensa ja sanoi: »Nyt mennään sisälle.»
"Arvid!" sanoi Julia, vetäen kätensä pois Arvidin kädestä, "meidän on katsantotapamme erillainen me olemme varsin eri mieltä, näen minä..." "Etkö sinä pidä kalopsista?" "Herra siunatkoon sinua kalopsinesi, enhän minä siitä puhu. Mutta meidän taipumustemme, meidän tunteemme, net eivät soinnu yhteen..." "Niin se ei ole minun syyni".
Olisiko hänestä mies tarjoomaan hänelle rauhaisaa ja onnellista kotisuojaa elämän myrskyiltä? Ah, nuorukaisellehan on koko avara maailma auki ja sen taivaanrannat niin vapaat kuin valtameren partaalla. "Minä olen jälleen näkevä Hedvigin", ajatteli Arvid L. "ja hän on oleva minun".
Minusta tuntuu siltä kuin en milloinkaan voisi ansaita tämmöistä autuutta, en voi käsittää, että se todellakin on tullut osakseni! Oi, Arvid, saan elää sinun kanssasi, äitini, siskoni, kaiken sen ympäröimänä mitä enimmin rakastan. Oi, kun saan ainiaan, ainiaan olla omasi!» *Mies*. «Sano ikuisesti, Laurani! Liittomme kestää koko elämämme ja vielä haudan tuollakin puolen.
Neiti Hemmerin suu vetäytyi hiukan hymyyn, kun hän vastasi: "Olen iloinen sinun puolestasi, Arvid, että saat hiukan lepoa." Sitten hän lisäsi kääntyen Hartiin: "Tervetuloa kouluumme, tohtori Hart." Hart kumarsi sekä myönsi mielessään, että neiti Hemmerillä oli tavattoman miellyttävä ja soinnukas ääni. Molemmat herrat sanoivat sitten jäähyväiset ja poistuivat.
Ainoastaan Arvid lähestyi hitaasti ja milt'ei välinpitämättömästi, sillä aikaa kun hänen sydämensä katumuksesta ja ylpeydestä löi levottomasti, tietäessään, että hänen nimensä oli nähtävänä Hedvigin nimen rinnalla. Katseltiin ja juteltiin, naurettiin ja tehtiin pieniä näppäriä huomautuksia muun muassa tuosta A. L. merkistä, joka Hedvigin nimen rinnalla oli nähtävänä.
Me astumme portahia; me menemme ovesta; no nyt sitten! ... ei sittenkään. Viitta putosi Julian olalta, hän kiitti ja kumarsi, provessori noikkasi kohteliaasti. Kun tulimme kotiin, istui Arvid luutnantti kalopsia syömässä. Meitä oli jo kauan odotettu. Puolustukseksemme kerroin minä tuosta provessorin ja Julian viitta-taistelosta.
Turhaan koetti tyttö terästää hänen tahtonsa voimaa, ja levottomin mielin Arvid itsekin huomasi, kuinka aika liukui niinkuin hieta hänen kädestään.
Tässä valaistuksessa on meidän helpompi ymmärtää myös Arvid Järnefeltin Heräämistä. Mutta mitä on palaaminen luontoon muuta kuin luonnolta aina uusien alojen valloittamista? Mitä usko muuta kuin tiedon edellä-kävijä, mitä tunkeutuminen ihmis-sielun itse tiedottomiin maailmoihin muuta kuin juuri niiden tekemistä meille itsetietoisiksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät