Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Kylmänä ja ankarana uhkasi halla hävittää sen tyynen tulevaisuuden kuvan, josta Hedvig rakkaudessaan oli lemmitylleen uneksinut. Hänen arkoihin katseihinsa vastasi Arvid luottamuksella ja uskolla, ja ennenkuin kevätillan keveässä hämärässä erottiin, oli arpa heitetty ja päätös kahden ihmissydämen vastaisesta kohtalosta langennut.
Kun Arvid luutnantti äkkäsi morsiamensa punastune silmät, näytti hän jotenkin ällistyneeltä, mutta ajatteli varmaankin: "kyllä kai hänen mielensä tyyntyy, jahka hän saa syödä ja maata", sillä hän ei illallis-pöydästä kiirehtinyt eikä sittemmin myöskään koettanut päästä morsiamensa puheille, vaan ratsasti pois tavalliseen aikaan ja tavallisen levollisella mielellä.
Nuorsuomalaisuuden liike, yhtä vähän kuin aikoinaan suomalaisuuden, ei suinkaan ollut alkanut pääkaupungista, jossa, kuten Arvid Järnefeltin yhteydessä olemme huomauttaneet, suomalaisuudella ylimalkaan oli vielä niin heikko ja niin sanoaksemme tietopuolinen jalansija.
Se oli kuitenkin tarpeetonta. Hedvig huomasi kyllä, että Arvid rakasti häntä.
Ja Arvid puolestaan, hän tunsi selvästi, että Hedvig olisi tahtonut henkensäkin uhrata herättääkseen hänessä mitä jaloimpia, mitä ylevimpiä ajatuksia; päivä päivältä hän yhä enemmän näki, kuinka rakkauden voima kehitti tuota vielä äsken niin lapsellista tyttöä suurisieluiseksi naiseksi, jota maan kuona ei tohtinut tahrata.
Mutta Arvid oli lähestynyt tien varrella olevaa kourilammikkoa ja käveli siinä alla päin pahoilla mielin, sivaltaen poikki moniaita polttiaisia kävelykepillään. Lähtiessään puistosta sattuivat nuo kolme ystävätärtä hetkisen olemaan erikseen. "A. L.", "A. L.", sanoivat sisarukset hiljaa. "Kuka on tämä A. L.?" Samassa lähestyi Arvid ja katseli heitä kauniilla, avonaisilla silmillään.
Kun sitten nämät rakastuneet pitkän ajan olivat ääneti tarkastaen toisiaan istuneet rinnatusten, rupesivat he haukottelemaan. Silloin sanoi Arvid, "sinun on uni, pikku Juliani!" "Niin on", vastasi hän ja ajatteli itsekseen: "siitä sinulle kiitos olkoon".
Harhaillessaan maaseudulla asusti Arvid kesällä 1890 muutaman peninkulman päässä Helsingistä eikä hänellä ollut enää mitään syytä vastustaa haluansa vielä kerran nähdä sitä kaupunkia, missä hän ennen oli elänyt onnellisimmat päivänsä.
Inger-Johannan kirje teki hänet synkkämieliseksi. Hän tiesi olevansa niin onneton, että olisi voinut itkeä, kun vaan joku häneen katsahti. Ja sitä teki äiti päivän kuluessa useampia kertoja; luultavasti hän oli itkusta aivan punaisena. Yöllä luki hän Van der Velde'n kirjoittamaa Arvid Gyllenstjernaa ja vuodatti katkeria kyyneleitä.
"Vaikk'ei, Julia kulta, Arvid olisikkaan mies sinun vertaisesi, joka kykenisi sinua onnelliseksi vaimoksi saattamaan, miksikä ei sinun tulesi siltä kirkkaana palaisi? Eihän Arvid ole paha, hän ei koskaan tulisi sinun kiusaajaksesi.
Päivän Sana
Muut Etsivät