Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Me myöskin keskustelimme illoin mutta keskustelumme oli helppotajuisempaa, vaan kuitenkin aine-rikasta laatua; näissä Armo ja Kaarlo kornetti loistelivat. Eräänä iltana, jolloin provessori L. ja eversti olivat poissa, piti Arvid luutnantti peuran-lihan suolaamisesta ja höystämisestä sekä sen kastikkeesta pitkän esitelmän.
Arvid seisahtui, hänen kasvonsa lensivät ihan punaisiksi, hän huoahti syvään ja lausui vakavakatseisena: "Kentiesi tuhlaajapojan tavoin, etsien äitinsä kotia, siunatakseen häntä ja antaakseen hänen kiittää Jumalaa rukouksen ja rakkauden voimasta." Sitten tarttui Arvid ylioppilaan käteen, puristi sitä voimakkaasti, nyökäytti päätään hänelle jäähyväisiksi ja katosi puiden taakse.
"Tehkää hyvin", vastasi Anna Hemmer tyynesti ja jatkoi sitten kääntyen Eksköldiin: "Kuinka jaksat nyt Arvid? Näytät mielestäni paljoa virkeämmältä kuin kuukausi sitten." Se oli totta. Eksköld oli tavattoman virkeän näköinen tänä aamuna ja hän oli mitä parhaimmalla tuulella, joka näyttäytyi siten, että hän jakeli pikku pistoksia kaikkialle.
"No niin, minä en, hiisi vieköön, ymmärrä, miksikä naiset tähän aikaan niin ylen paljon viettävät aikaansa lukemisella, sitä en, hiisi vieköön, saata ymmärtää!" sanoi Arvid luutnantti kaapatessaan sokerileivos-astiasta kourallisen makeisia. Julia lennätti sulholleen terävän silmäyksen ja luulenpa ett'ei "hiisi vieköön" tällä kertaa kauniilta soinut hänen korvissaan.
Mutta Julian tyytymättömyys ei haihtunut, päin vastoin näytti se enentyvän. Turhaan Arvid kehoitti häntä nojaamaan päätänsä hänen rintaansa vasten, pitämään häntä tyynynä, johon sopi nukahtaa. Mutta Julia ei siinä enään lepoa löytänyt.
Arvid L., mahtoiko se juuri olla hän? Tämä ajatus välähti hennon lapsen aivoissa, lähti kevätpääskysen kevein siivin liitelemään, lensi niin korkealle kohti taivaan sineä, että pilvien seassa saattoi viserrellä ilojaan näiden tulematta maan päällä kenenkään kuultaviksi.
"Sinä siis luulet", lausui Julia, "ett'ei Algernon katsele minua samoin, kuin Arvid sinua". Julia näytti vähän hämmästyneeltä.
Arvid selitti hänelle, avomielisesti ja yksinkertaisesti, mitä jo tiedämme hänen elämästään siihen katkeraan hetkeen asti, jona hän jälleen näki Hedvigin. "Hän mainitsi hiljaa nimeni", lisäsi Arvid epäröiden, "kun hän kajosi koivunrunkoon. Minusta oli, kuin hän siunatulla kädellään olisi kajonnut, heikkoon, syntiseen sydämeeni, ja silloin puhkesivat tunteeni ilmiliekkiin."
Arvid luutnantti suurella töminällä lykkäsi tuolin luotaan; samassa avattiin ruokahuoneen ovet illallinen oli pöydällä. Ruoalla katettua pöytää katselee aina omituisella mieltymyksellä se, joka on ollut apuna ruuan valmistuksessa ja pöydälle järjestämisessä y.m.
Arvid, joka nyt halusi kenenkään häiritsemättä antautua opintoihinsa, seurasi ystäväänsä Aleksia tämän maatilalle jäädäkseen sinne myöhään syksyyn saakka. UUSIA VEHKEIT
Päivän Sana
Muut Etsivät