Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Hän ensin vähän silmiään siristi lampun outoa valoa vastaan, mutta riisui sitten vain rauhallisesti nutun päältään ja töppöset jalastaan. Mikä se tuolla katon rajassa killuu niin, että silmiä häikäisee? kysyi hän viimein, kun oli saanut sukkansa orrelle asetetuiksi. Arvaappas nyt, mikä se on, sanoi isä ja vilkutti äidille ja meille silmää. En minä häntä arvaa, sanoi Pekka ja läheni lamppua.
En minä sinua hyvin kauaksi kulettaisi, sanoi hän sitten taas totisena, en hyvin kauaksi kulettaisi. Etkö arvaa, minnekä? En minä arvaa, sanoin minä, enkä suinkaan arvannutkaan. Vai et sinä arvaa, vaikka olet olevinasi. Minä vain pahoin pelkään, että olet jo itsekin samaa... Mutta kun emäntä näki, että minä vain töllistelin enkä ottanut ymmärtääkseni, puhui hän suunsa puhtaaksi.
Onnellinen nytkin äitini, Vuorostaan kun hänkin nukkuvi, Nukkuu nousematta milloinkaan Näkemähän turhaa toivoaan. Dresden 9/4 Kaks asteleepi nyt nuorukaista, Tietysti tyttö ja poikanen, Ihailla kevätmaailmaista He tahtovat, no arvaa sen. Parastaan luonto tehdä koittaa, Maailma kukkii, linnut soittaa; Nuo kaks ei nää, ei kuule muuta Kuin kahta silmää ja yhtä suuta.
Pari ylioppilasta, saman talon asukkaita, seisoo siinä portilla naureskellen, vanhus arvaa, että hekin ovat nähneet koko hänen onnettomuutensa ja nauravat hänelle, ja kävellä köpittää sen vuoksi silmiään kääntämättä, pää pystössä, ohi. Mutta toinen ylioppilaista tervehtii ystävällisesti vaaria ja tarjoo naurusuisena paperossin.
Sitten hän siirtyi hiljaa lähemmäksi puhetoveriaan. Mihinkähän se, minun kyydittäväni nyt iltamassa katosi? kysäisi hän. Se on toisten pikku tyttöjen kanssa tuolla kamarissa. Pikku tytöksikö se Miinakin vielä arvataan. Niin se tämän talon isäntä arvaa ja suojelee kaikki nämä tyttönsä hyvin tarkasti. Eikö se ketään suvaitse?
Verraten viattomia ne olivat, joista hänellä oli vihiä. Tunti siinä vierähti tunnin perästä, kunnes sade lakkasi, taivas selkeni ja aurinko valaisi tummat maisemat. Päästiin hankkiutumaan kotimatkalle. Lopun sitte jokainen arvaa jo tämän kertoelman päällekirjoituksesta. "NUOREN SUOMEN" TY
Et arvaa, kuinka siellä tuulee. Voi tuskin pystyssä pysyä! Kävely on tehnyt hyvää sinulle? kysyi Liisa. Kyllä. Oletko syönyt jo? Minä puolestani olen saanut aika ruokahalun. He söivät tavallisesti aamiaista huoneessaan. Mutta viime aikoina oli Johannes yhä enemmän ruvennut syömään ulkona joko yksin tai kaksin rouva Rabbingin kanssa. Myöskin tänä aamuna he olivat einehtineet yhdessä.
Minä en mene neljääntoista päivään alas laksoon, minä tahdon itseäni sieltä totuttaa, ja minä sen hyvin taidankin tehdä. Ihmiset alahalla eivät ollenkaan arvaa, kuinka hyvä täällä, ulkona mailmasta on olla, poissa koko kammosta, kimmasta ja kummasta. Oi Lents, sitä et tiedä sinäkään, kuinka hyvä sinun on ollut olla koko elämäikäsi".
Lukija helposti arvaa, että Inkeri oli nähnyt todellisen ihmisen todelliset kasvot, ja ettei kurkistelija ollut kukaan muu, kuin herra Kustaa Draken ratsupalvelija ja Hannan sulho Pekka. Aadolf viipyi vielä kotvasen aikaa mökkiläisten luona, ja lähti, herttaiset jäähyväiset sanottuaan ja talonväen hartaasti kiitettyä, paluumatkalle Signildsborgiin.
Eihän silloin vielä ollut kansakouluakaan meidän pitäjässä. Lähtiessään Kakolaan osasi hän tuskin harakan sorkkia piirtää. Kakolassa hän on oppinsa saanut. Eipä ollut sisältönsä suhteen pitkä, mutta sitä hauskempi. Arvaappas, Ainaseni, mitä hän kirjoittaa! Arvaa jotakin oikein ilahuttavaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät