Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Hän otti kirveen ja hakkasi piironkinsa laatikkoa, jotta se rämähtäen rikkui; ja mitä hän näki? arkku oli laatikossa. Kirves putosi hänen kädestänsä, hän kalpeni ja lausui: »Mistä olen vihamiehen saanut, joka tuon kurjan työn on tehnyt? Kenen sydän on ollut niin musta, että ei säälinyt viatonta?» »
LEA. Kiitetty, ylistetty tällä hetkellä ihanalla! SAKEUS. Ota arkku ja tee minun tahtoni. RUBEN. Että niin on tapahtuva, se tietäkäät, herra! SAKEUS. Minä tunnen sinun. Mene ja tee niinkuin sanoin. JOAS. Seisahdu mies, seisahdu! RUBEN. Mitä ai'ot? Aarteet ovat minun, minun, minun ne ovat! Minulle ovat ne määrätyt ja pyhästi luvatut, ja tämä on totinen tosi. Pois!
Noin parin tunnin kuluttua tulivat isäni ja entinen Helmikangas kaikessa hiljaisuudessa meidän pihaamme ja menivät suoraa päätä aukolle, jolla arkku oli. Minun arkkuni! kiljasi Helmikangas, nähtyänsä arkkunsa, ja veti sen pois kätköpaikasta. Ei ollut avainta, sillä se, joka arkun oli varastanut, oli vienyt avaimenkin, ja Helmikangas käski sentähden tuoda hänelle kirveen.
Yksi arkku siellä vain on, ei ole vielä muita kirkon lattian alle haudattu kuin papin rouva, helppo on se löytää. Panulla on kirves mukanaan. Kansi rusahtaa, longistuu ja aukeaa ja valkoinen liina välähtää sen alta.
Arkku, johon maista johtaa pari hirttä, on siitä mukava, että siitä lyhyemmälläkin siimalla voi ylettää parhaisiin paikkoihin, mutta siitä voi menestyksellisesti kalastaa ainoastaan hämärän aikana, kun arka kala muulloin helposti näkee korkealla olevan miehen ja hänen vapansa. Päivällä siitä tavallisesti onnistuu vain ensimmäinen hirsisillalta ulompaa tehty heitto.
Seuraavana päivänä tuli Munkkiniemen rouva kääsyillä ja renki toisella hevosella, jonka perässä oli kärryt ja kärryissä Elsan arkku. Elsa, nähtyänsä kyökin akkunasta, että hänen arkkunsa on rattailla, juoksi suoraa päätä pihalle ja alkoi auttaa rengin kanssa arkkua sisälle.
Sitte ruumis kääritään valkoiseen aivinaan ja pannaan yksinkertaiseen arkkuun, jonka jälkeen Imani lukee muutamia rukouksia. Hautausjuhlallisuudet ovat jotenkin yksinkertaiset. Arkku peitetään tavallisella huivilla, ja päänpohjiin pannaan kuolleen lakki ja vaatetilkku, joka on ollut Mekassa profeetan haudalla.
Jos jotain arkkuun lasken, Mut se jää myöhempään; Ei Heidelbergin amme Nyt siihen riittäiskään. Ja kuolinpaari vankka Tuo paksu, mahdoton, Ja pitempi se olkoon, Kuin Mainzin silta on. Hae kakstoista jättiläistä, Joill' olkoot olkapäät, Kuin Pyhän Kristofin, jonka Sa Reinin Kölnissä näät. He arkun jo pois saa kantaa Ja mereen sen upottaa; Jos suuri onkin arkku, Se suuren haudan saa.
"Minä arvelin, että se olisi hauskaa hänelle, lapseni", sanoi Mr. Omer. "Mutta sinä olet ehkä oikeassa". Minä en voi sanoa, kuinka tiesin, että se oli kalliin, kalliin äitini arkku, jota he menivät katsomaan.
Yhä pelkää kirkonväki aikoivat tulla, eivät uskaltaneet! Mutta vielä on kolmas taika tekemättä. »Arkku avaa, hammas suusta kaiva, hiustukko palmikosta leikkaa, ne nuoleen kätke, ja sillä kun ammut...» Kirkon lattian alle kuoriin on papin rouva haudattu. Panu sytyttää uudelleen kynttilän, murtaa auki luukun, joka vie kirkon sillan alle ja laskeutuu sinne.
Päivän Sana
Muut Etsivät