Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
On Panulla rahaa, vaikka ei anna! Ottakaa, mitä on! Miehet uskoivat, ettei ollut, sillä ei Panu tavaraansa piilottanut. Mutta kun aina olivat tottuneet siihen, että Panun täytyi auttaa, virkkoivat: Kun ei kyenne Panu apua antamaan, niin haemme muualta, miehet. Kontolan kirkolla on, ja sieltä annetaan. Sieltä ovat jo akkanne ottamassa, vastasi Panu pilkallisesti. Sinne menemme miehetkin!
Lapin haltijat Reitaansa varjelevat, Ristin Kiesus pappiaan, ei ole Panulla heitä vastaan muuta panna kuin puujumalansa. Olen oma jumalani kuin tarvitaan, oma haltijani kuin haluan! Elä minua tapa! Ystäväsi minä! Saithan isäni, saithan sisareni, saithan papin! Elä minua enää! En olisi tullut, väkisin vaati! En enää Kiesusta kumarra ... ei ollut auttajaksi!
Vähän taitaisi rautasi tehota, jos ei muu tehoisi. Mikä muu se sitten paremmin tehoisi? Luetathan itsekin nuolesi Panulla. Osaisin ne minäkin lukea, mutta kun minulla ei ole niitä mujuja ... sillä on lemmolla niin mainiot mujut, joihin kastelee ... sanoisit, Panu, kerran, miten mujusi laitat. Liian olet vanha tietäjän oppiin, vastasi Panu.
Eikä malttanut Jorma olla kehahtamatta, kun Karilta kuuli, miten Panun oli käynyt. Eivätpä siinä nyt taiotut aseet tehonneetkaan. Eikä ollut siihen Panulla mitään sanomista. Mutta alas hinattiin nyt suolle saalis ja vietiin samaan paikkaan, missä toinenkin kontio lumella loikoi.
Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka antavat kuninkaalle, kuin kuninkaan on ja minulle kuin minun on. Onko sinulla veronahkat? On ... ja vähän päällekin. Vouti aikoi mennä, mutta vielä oli Panulla asiaa. Tuota, kuulehan ... annathan saunasi? Aiotko siellä taas taikojasi tehdä... Täytyyhän auttaa tarvitsevia... Saanethan tuon. Mutta katso, ettei tule puheita.
Kaikki uhrattavat elukat vietiin heti tultua pyhälle vuorelle laitumelle, sillä niin vaati vanha taika, että uhrinaudan piti saada haltijain omaa heinää maistaa ja heidän omista lähteistään juoda ennenkuin teurastettavaksi vietiin. Nuoret pojat, kirjavilla nauhoilla koristetut, pantiin Joukon johdolla pyhää karjaa paimentamaan. Paljon oli työtä Panulla uhripäivän aattopäivinä.
Kun Panu oli asettunut äskeiselle paikalle peurannahkalle, oven ja tulisijan väliin, nousi vanha tietäjä seisoalleen, kutsui kaksi miestä avukseen ja nosti kannuksen tulen päälle. Se oli suuri ja komea ja pohja leveä kuin tynnyrin pohja täynnä samaan tapaan tehtyjä kuvioita kuin Panulla oli omassakin kannuksessaan, mutta sitä mukaa suurempia kuin oli kannuskin.
Mutta keskenään puhelivat miehet siitä, mitä olivat kuulleet. Hyvät sillä tuntui olevan jumalat ... laajat tiedot oli sillä tietäjällä, laajemmat kuin Panulla. Lieneekö enää omista haltijoista apua ... pois oli ne peloittanut, ei oltu osattu uhrivuorta palamasta estää ... suuttuneet jo iäksi lienevät. Ei osattu lepytellä, kun ei oltu ennen opittu. Tietäjän toimena oli aina ollut haltijain hoito.
Siellähän olivat taikamajan nurkassa, Reidan vaatteiden alla maan sisässä. Olin palaa pelastamaan juostessani. Olin hukkua, kun yli salmen uin. Uhrirahat otit? Et sano, minne kätkit? En sano. Oliko niitä paljon? Oliko paljon! Vielä on Panulla kahmaloittain hopeaa ja kultaa, vaikka menisin Venäjälle ja itselleni sotajoukon pestaisin. Ei sieltä miehet lopu ja halusta tulevat.
Panulla oli paljon mietittävää, ja yhä kiivaammin lykkäsi hän lylyä ja sauvan sompaa hankeen iski. Pappi oli näyttäytynyt voimakkaammaksi kuin miksi Panu oli hänet luullut. Hänen sanansa oli sattuva, puhe voimakasta ja katse tuima. Tietäjä hän on, ja hänen tietonsa on tehoisa, millä voimalla hän sitten liikkuneekin. Ei hän muuten olisi voinut Rampa-Riitan parannusta tyhjäksi tehdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät