United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä vastasi tervehdykseen lempeällä silmäyksellä ja rupesi sitten taas työtään tekemään. "Olet tänään tullut oikein aikaiseen konttorista, Mayer Anshelm", sanoi Gudulan isä ja viittasi vieraalle, että hän istuisi hänen vieressään olevalle puujakkaralle.
Läsnä hetki oli jo meidän saada päivä-annoksemme, ja kukin untaan miettein synkin seuloi. Ma silloin kuulin kiinni naulittavan alaista usta kauhun tornin; katsoin ma poikiani sanomatta sanaa. En itkenyt: niin olin jähmettynyt. He itkivät, ja pieni Anshelm virkkoi: 'Sa katsot niin! Mik' on sun, isä? Mikä?
Enpä ole kesken puheen koskaan vielä kuullut häntä mainittavan. Mistä sitte hänet tunnet? Joko hän on kauankin Frankfurtissa asunut?" "Ei hän vielä ole täällä asunut kuin muutamia viikkoja. Paronitar von Nimzwitsch oli minut hänen suosioonsa sulkenut, jonka vuoksi hän kutsutti minut luoksensa ja antoi minulle koru-ompeluksia. Hyvästi, Mayer Anshelm!" "Enkö siis saa sinua seurata?"
Gudula vavahti vähän, ja hänen kasvonsa menivät kalmankalpeiksi, mutta sitä ei Mayer Anshelm nähnyt, sillä hän piti yhä Gudulan kädestä ja painoi sitä huuliansa vasten. Mutta Gudula veti kätensä hiljaa pois, ja nyt vasta Mayer Anshelm'kin huomasi hänen kalpeutensa ja näytti ikäänkuin pitkästä miettimisestä tulevan tolkulleen.
"Entä sinä?" kysyi Baruch, "rakastatkos sinä tuota kaunotarta?" "En", vastasi Mayer Anshelm miettivästi, "en rakasta häntä. Mutta tahdon tunnustaa teille, isä Baruch ja sisar Gudula, ett'en minä luule voivani ketään rakastaa; näyttää melkein siltä, kuin luonto ei olisikaan minulle sitä lahjaa suonut.
"Yksin, jalkaisin, ja pakolaisena!" vastasi vieras ja kallisti väsyneenä päänsä tuolin selkänojaa vasten. "Minulla on nälkä, minä olen väsyksissä, minä olen koko päivän kävellyt. Antakaa minulle jotain syötävää, Mayer Anshelm Rothschild".
"Minä tiedän sen ja iloitsen siitä, isä Baruch", sanoi Gudula ja loi isäänsä silmäyksen, jonka merkityksen ainoastaan hän ymmärsi. "Mayer Anshelm rakastaa minua kuin sisartansa, ja minä rakastan häntä kuin veljeäni." "Enkä minä koskaan ole mitään sisar Gudulalta salannut", huudahti Mayer Anshelm innokkaasti.
Täytyy tunnustaakseni, että minulla on ahdas sydän, eikä siinä ole sijaa muille kuin teille molemmille! Mutta arvelen kuitenkin, että sen eteisessä kumminkin löytyisi joku sija myös Veilchen Rahelille; ja minä tulen aina olemaan hänelle kiitollinen hänen rakkaudestaan ja " "Hänen rahoistaan", täytti Gudula lauseen. "Oikein sanoit", huudahti Mayer Anshelm innokkaasti.
"Minä en ole Gudulan veli", sanoi Mayer Anshelm, katsoen vakavasti ruhtinaan säkenöitseviin silmiin. "Et hänen veljensä no, mikäs sinä sitten olet?" "Minä olen hänen ystävänsä, hänen sulhasensa, hänen vastainen miehensä. Tule, Gudula, laske kätesi minun käteeni ja sano herra maakreiville, että minulla on pyhä oikeus tässä seista, että sinä tahdot ruveta vaimokseni!"
"Mayer Anshelm", lausui vieras, "minä ajattelin vast'ikään jo ammoin kuluneita aikoja". "Samoin minäkin, armollinen Herra Kuuriruhtinas", vastasi Mayer Anshelm sävyisesti. "Ajattelin niitä aikoja, kun me poikanulikoina toisiamme ensi kerran kohtasimme.