Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Hän oli levoton Gudulan vuoksi, kun hän niin yksinään oli lähtenyt tuolle pitkälle matkalle uuteen kaupungin-osaan; ja lukujen ja rivien välistä oli hän toisinaan näkevinään Gudulan suuret, kirkkaat silmät. "Enpä olisi uskonut, että voi tulla noin levottomaksi sisaren vuoksi", pakisi Mayer Anshelm itsekseen.
"Ja tämän sydämmen on hän sinulle antanut?" kysäsi Gudula äkkiä. "Veilchen Rahel rakastaa sinua, eikös niin?" "Hän kuuluu isälleen sanoneen, asian niin olevan", vastasi Mayer Anshelm, kääntäen silmänsä alaspäin, "ja sentähden on Nathanson koska hän ainoata lastansa rakastaa, kutsuttanut minut luoksensa ja tahtoo tehdä minut tyttärensä mieheksi."
Gudula katsoi vilaukselta paperiin ja sitten hymyili hänkin. "En pidä enää kuuriruhtinaalle vihaa", sanoi hän; "päinvastoin on hän meille toimittanut jonkinlaista puhemiehen virkaa, ja ilman hänettä ei Mayer Anshelm nyt olisi minun rakas mieheni.
Meillä on ankara käsky ottaa teiltä nämä miljonat". "En tiedä mistään miljonista", huudahti Mayer Anshelm. "Herra kuuriruhtinas ei ole antanut minulle mitään säilytettäväksi". "Me tiedämme aivan varmaan, että tuo viralta pantu kuuriruhtinas on teille miljonansa uskonut, älkää siis sitä kieltäkö.
"Ei, isä Baruch, ei sen vuoksi", sanoi Mayer Anshelm niin hämillään, että Gudula kummastuneena katsoi työstänsä "veljeensä". "Minkä asian vuoksi siis Nathanson sinut kutsutti luoksensa?" kysyi vanhus. "Hyvin eriskummaisen asian vuoksi, jota en kuunapäivinä olisi voinut arvata, isä Baruch." "Eihän se liene vaan mikään onnettomuus sinulle?" kysäsi Gudula.
Sillä jos te ette meille anna noita miljonia, niin teidät ammutaan, ja sallitaan sotamiesten ryöstää Juutalaiskaupunkia." "Mayer Anshelm, ole armollinen", huusi Gudula, "pelasta kurjat uskolaisemme. Antaunnu väkivallan alle!" "Niinhän minä teenkin, sentähdenhän minä annankin henkeni alttiiksi", lausui Mayer Anshelm juhlallisesti.
Mayer Anshelm kääntyi kauhistuksissaan tuon pienen tytön puoleen ja hän laski vapisevan kätensä hänen olkapäälleen. "Gudula!" sanoi hän sydämmensä ahdistuksessa, "minkätähden äiti ei minulle vastaa? Gudula! mikä äidille on tullut?" "Hän on sairas, Mayer Anshelm, hän on hyvin sairas", vastasi pieni tyttö itkusilmin.
Mitenkä hän on meitä herjannut, Mayer Anshelm?" kysyivät, kirkuivat ja nauroivat he sekaisin ja tarkastivat samalla säihkyvin silmin tuota vaaleaveristä, sinisilmäistä prinssiä, joka hämillänsä ja peloissansa vetäytyi opettajansa taakse. "Hän on sanonut", huusi poika, "että me Juutalaiset "
"Sallikaa minun jäädäkin pojaksenne, Baruch", sanoi Mayer Anshelm, "antakaa minulle oikeus rakastaa teitä isänäni!" "Mitä sinä sillä tarkoitat, Mayer Anshelm?" kysyi Baruch kummeksien. "Tahdon teille sen sanoa, isä Baruch, ja varsinkin sinulle Gudula. En enää kutsu sinua sisar Gudulaksi, niinkuin eilen illalla.
Mene perhehuoneesen ja odota minua siellä lasten kanssa. Minä tulen teidän luoksenne heti, kun olen päättänyt asiani tämän herran kanssa". Gudula tarttui miehensä käteen, suuteli sitä innokkaasti, katsoi häneen kiitollisesti ja läksi sitten sanaakaan virkkamatta pois. Mayer Anshelm odotti, kunnes Gudula oli oven sulkenut, ja sitten astui hän vakavin askelin toiselle puolelle huonetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät