Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Mayer Anshelm oli häntä niin tarkkaan kuunnellut, ett'ei uskaltanut hengittääkään. "Entä vielä", sanoi hän lyhyesti, käskevästi, kun Baruch pysähtyi. "Mitään muuta en minä tiedä", vastasi Baruch hyvin pelonalaisesti. "Siinä sitä jo onkin kylläksi, isä Baruch", sanoi Mayer Anshelm päättävästi, "kylliksi, löytääkseni tuon huvilan.
Ja nyt olivat tornikellot jo lyöneet 12, ja yhä Baruch vaan valvoi ja käveli levotonna edestakaisin! "Entä Gudula! missä hän on?" Ei ainoatakaan kertaa nähnyt Mayer Anshelm hänen varjoansa isän varjon rinnalla. "Missä siis Gudula on?" Tehtyään kahdesti itselleen tämän kysymyksen, syöksi Mayer Anshelm ovelle, juoksi portaita myöten alas ja oli seuraavassa silmänräpäyksessä kadulla.
Ja nyt olemme jo päässeet portille takaisin, ja koska Te, korkeat herrat, jo olette nähneet kaikki, mikä katsomista ansaitsee, niin lienee Teillä nyt kiire päästä pois tästä likaisesta Juutalaiskaupungista. Kello lyökin jo kuutta! Se on se aika, jolloin Juutalaiskaupungin portit suljetaan. "Hyvä on, pieni Mayer Anshelm", sanoi paroni ja puheli hetkisen prinssin kanssa.
Juutalaiskaupungissa eivät nämä kaksitoista vuotta olleet mitään muuta muutosta tehneet kuin vanhentaneet sen asukkaita. Mayer Anshelm oli nyt pulska kaksikolmatta vuotias nuorukainen, pienestä Gudulasta oli tullut kahdeksantoista vuotias soreavartaloinen, ihanamuotoinen neitonen.
"Nuorinhan sinä tietääkseni olet kaikista hänen konttoristeistaan. Kuinka kauan oletkaan häntä palvellut, Mayer Anshelm?" "Kolme vuotta, isä Baruch, sen perästä kuin oppi-aikani päätin". "Kolme vuotta vaan! ja Nathanson kutsuttaa nuorimman kauppapalvelijansa luoksensa kysyäksensä häneltä neuvoa!"
"Hätäili, Gudula", vastasi Mayer Anshelm, "hän hätäili hyvin, mutta hän on hurskas mies ja lohduttaa itseänsä rukouksella". "Kiiruhtakaamme", sanoi Gudula, ja he kiiruhtivat minkä kerkesivät.
"Herra maakreivi, älkää sitä tehkö", huudahti Gudula, irroittaen itsensä Mayer Anshelmin syleilyksestä ja astuen ruhtinaan eteen, "armahtakaa meitä " "Vaiti, Gudula, vaiti", keskeytti Mayer Anshelm häntä ylpeästi. "
Tätä nähdessä ajatteli Mayer Anshelm, että viimmeinen, mitä hän oli Gudulasta nähnyt, oli hänen varjonsa; ja hirmuinen levottomuus käsitti hänet. "Ja olisikohan se ollut viime kerta, kun häntä näin?" huokasi hän. "Olisikohan hän varjollansa jättänyt minulle iäksi päiväksi hyvästi?" "Ei, ei!" huusi hän ääneensä, "minun täytyy löytää hänet, minun täytyy saada hänet takaisin, sillä "
"Ja ainoa ehto, minkä hän sinulle on pannut", sanoi Gudula ja rupesi taas työtänsä tekemään, kuin jos ei mitään olisi tapahtunut, "ainoa ehto on se, että sinä, Mayer Anshelm, nait hänen tyttärensä, Veilchen Rahelin!" "Oikein arvasit, sisar Gudula!" huudahti Mayer Anshelm iloissaan, "oikein arvasit. Jumalan kiitos, että tämä tuli sanotuksi!
"Ummelleen kymmenvuotias, herra paroni, sillä minä olen syntynyt vuonna 1743". "Sehän on minun syntymävuoteni!" huudahti prinssi vilkkaasti. "Pyydän anteeksi, että olen rohjennut syntyä samalla vuodella kuin herra prinssi", lausui pieni Mayer Anshelm ivallisella alamaisuudella.
Päivän Sana
Muut Etsivät