Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025


Minä sanoin toivovani, ettei niin olisi, vaan että kaikki voisimme olla onnelliset; minä olen näyttänyt välikappaleen onneen, mutta sinuna, Anna, en minä voisi tehdä, mitä sinulle olen esittänyt«. «Sinulla on oikein, Johannes«, lausui nyt Anna suruisesti. «Tämä hetki on totuuden hetki, minä tunnen sen. Minä! Minä en sido kohtaloani keneenkään«. Klaus ei sanonut mitään. Maria lähestyi Annaa.

Annaa pöyristi, hän kavahti ylös ja kiidätti kuin tulenleimaus taloon ja suoraapäätä Katrin kammariin, jonka tuolin eteen hän vapisevana ja nääntyneenä vajosi polvilleen. "Katri," hän löi hampaitaan ja värisi sisäisestä vilusta niin kovin, että Katri tuskin voi ymmärtää hänen puhettaan, "oi Katri, rukoile Jumalaa, ettei mikään onnettomuus tapahtuisi.

Samalla aikaa kun välskäri puhdisti ja sitoi sairaan haavat, oli tohtorilla tekemistä saadaksensa Annaa tointumaan pyörryksistä. Hän vihdoinkin virkosi. "Onko Risto kuollut?", huusi Anna itkien. "Elää Risto ja tulee elämään luonnolliseen kuolemaansa saakka, ellei pahempi murhaluoti häntä kohtaa.

"Mikäs siihen on syynä, ett'ei hän anna Annaa, vaan pakkaa minulle Lydiaansa? Vaikka ei hän sitä kumminkaan enää tee. Kummallinen ja ikävä asia tämä on!" lisäsi hän totisesti. "Herranen aika, mitä ääntä täällä pidettiin", sanoi Lotta, astuen esiin omalta puoleltaan. "En kuullut kaikkia, mutta sen verran tiedän, ett'ei Taavin ja Annan naimisesta nyt tule mitään. Voi, voi kuinka ikävää!

Ja tuolla nurmella sai lepäämään. Osoittaa Annaa. Kas, kuinka tyynnä, puhdasna hän nukkuu! KATRI, polvillansa Annan edessä. Oi, särjy, sydän! Tää sun työsi on. Oi lastani! MARIA. Hän minun pelasti. Ja hengen uhras eestäni. Oi, salli Mun hänen äidillensä velka maksaa! Kuin hän ma sua uskollisna lemmin.

Elsa itki rajusti ja Mari odotti sen tyyntymistä ja vaipui itse sillä aikaa mietteisiinsä, jotka olivat hajanaisia ja sameita, jotta ei olisi voinut sanoa, mitä hän on ajatellut. Hän tunsi vain jotakin katkeran surullista, sydäntä särkevää sääliä itseään ja Elsaa kohtaan. »Mitä sinä tuossa seisoessasi äsken ajattelit?» »Ukurin Annaa.» »Voi Elsa raukka!» »Mitä minä muuta voin.

Hongelin toimitti kyllä nähneensä Annaa, vaan ei herra pormestaria. Henkikirjuri jatkoi: "me nyt oikeastaan tulimme kysymään teiltä, tietäisittekö kenties te mikä siihen on syynä, sillä me kaikki olemme siitä mitä suurimmassa sielun tuskassa, eikä kukaan kristitty tiedä koko asiasta mitään.

Majuri ei vastannut mitään. Hän katsoi kelloaan. Kului pitkä aika, jona syvä hiljaisuus vallitsi salissa. Vihdoin ikäänkuin unesta heränneenä majuri lähestyi Klausta, ja laskien kätensä tämän päälaelle sanoi hän: «Minun käy sääliksi Annaa. Minun tähteni pitää hänen kärsimän tuollaisia hävyttömyyksiä. Sinä sanoit tavanneesi kreivin?« «Tapasin; mutta Anna on nyt tallessa.

Tätä hälinää käytti Hannulan emäntä hyväkseen, pistäytyäkseen Annan puheille. Useimmat naisvieraista olivat kysyneet Annaa, vaan Hovilan Miina oli lyhyesti vastannut: "Hän on tarjoutunut auttamaan kyökissä. Niinkuin tietänette meni meiltä keväällä piika pois". "No hyvää iltaa Anniseni!" tervehti Hannulan Lotta.

"Tässä", huusi Risto hypäten ulos nurkasta ja kietoin Annan syliinsä. "Majuri, majuri, tulkaa tänne, Risto on kotona" huusi riemuiten Anna. Majurikin, joka muuten joka päivä oli käynyt Tuovilassa lohduttamassa Annaa, oli pian joukossa, jossa nyt oli yleinen riemu vallalla. Vihdoin viimein aukesi ovi ulkoa ja sisälle astui mies iso kontti selässä.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät