Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Paras asia kaikista oli, Annan mielestä, se ihmeellinen lahja, jolla hän uskoi itsensä varustetuksi lahja nähdä missä hän ei itse ruumiillisesti ollut saapuilla. Niinmuodoin koska kaikki olivat sisään tulleet, ja Martina ilosta pusersi ja taputti Annaa, sanoi tämä: "Minä tiesin sen ennen, minä sanoin sen ennen, Heljemyllyssä poika on!
Kuka olisi luullut mitään semmoista vakavasta, keski-ikäisestä naisesta! Joka vielä oli saanut niin paljon sivistystäkin! Sen ne tekivät ne kymmenen vuotta, jolloin hän ei ollut Annaa johtanut. Mutta hän oli aina luullut, että Anna oli iki päiviksi jättänyt semmoiset ajatukset sen onnettoman tapauksen jälkeen siellä pikkukaupungissa kymmenen vuotta sitten.
Herra Montell osoitti tällä aikaa neiti Fagerin katkeraksi mieliharmiksi mitä huomaavaisinta kohteliaisuutta tälle vieraalleen, kunnes tämä nousi heittääkseen hyvästinsä. Hyvästi, pieni kummityttöseni, hän suuteli Annaa sydämmellisesti ja huomennahan sinä tulet kummiukkoasi tervehtämään?
Ovi oli tällä välin kamariin mennyt raolleen. Ei huomannut kukaan Annaa, joka siellä lunta vaaleampana seisoi. Mariakaan ei häntä muistanut. Tänä hetkenä oli Maria unhottanut senkin, että hänellä ei enää isää ollut. Marian onni oli tällä hetkellä täydellinen.
Anna kiiruhtaa sillä välin tupaan ja palaa takaisin taluttaen Mariaa. ANNA. Ma hänen löysin; Herra, kiitos sulle! Nyt sydämeni rauhaa, hoivaa saa! MARIA. Oi, salli rintahani sinun suljen, Sa enkeli! Syleilee Annaa. Mull' enemmän kuin hengen Oot antanut. Oi, kuinka köyhä oon Nyt sua vastaan. ANNA. Kiitä Jumalaa! Ma halpa palvelia hällä oon, Ja kehnoja on kaikki häntä vastaan.
Minä tosin jo olen tullut vanhaksi, mutta kuitenkin voin valvoa, vartioita syntymäkyläni vallilla yhden, vieläpä useammankin viikon! Jos oikein olen älynnyt, niin ei tämä nuori soturi katso aivan kylmäkiskoisesti tuota pormestarimme kaunista Annaa? He .. he ... he.... Tuon uuden pormestarimme tytärtä?... Minä tarkoitan pormestaria N:o 3. Mitä puhuttekaan?
"En voi ajatella, että se muuttuisi", vastasi Anna, mutta sittenkin pelko alkoi hiipiä hänen sydämeensä. Miksi? Sitä hän ei ymmärtänyt. He palasivat kotiin ja Hart auttoi Annaa asettamaan huoneita kuntoon vieraita varten. Professori käyskenteli tyytyväisenä ympäri katsellen heidän puuhiaan. "Oletko huomannut, Hart, kuinka äidilliseksi Anna on käynyt täällä maalla?
Lydia meni kamariinsa ja paiskasi oven lukkoon. Tunti tunnilta kului, iltanen syötiin, ja aina vaan Annaa ei kuulunut. "Olkoon hän vaikka hitossa", mutisi Lydia ja meni maata. Puolen yön aikana hän havahti. Ovi oli au'ennut ja hän luuli Annan hiipineen huoneesen. Mutta kukas olikaan tulija! Tällä välin tapahtui tuttavillemme kaupungissa yhtä ja toista.
Eteisessä tervehti Annaa pieni lihava Titti, koko talon lemmikki ja heti sen jälkeen hänen emäntänsä, joka sydämmellisesti syleili nuorta vierastaan. Etpä tiedä, miten kummisetäsi on täällä istunut kello kädessä aina siitä saakka kun hän nousi päivällisettoneltaan sanoi hän naurussa suin.
Sillä tavoinpa hänen oli onnistunut useita kertoja lähestyä kaunista ja ylpeätä Itävallan Annaa ja loistonsa voimalla rakastuttaa hänet itseensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät