Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
"Jumala siunatkoon tuloasi: minä tiesin kyllä, että Jaakko oli oikeassa!" Nyt pyysi Liisa vähän syödä, ja niinkuin nuoli oli Anna tuvasta ulkona. Keittiön ovessa tuli sauna-eukko häntä vastaan ja oli peljästyksestä langeta polvilleen ennen olisi hän odottanut viimeisen päivän tuloa, kuin koulumestarin Annaa Ojamyllylle!
"Sinä menet köyhyydestä rikkauteen, murheesta iloon, sinä et koskaan muista enää vanhaa mummoasi, et koskaan muista Annaa sinä tuskin tiedät meitä ollenkaan mutta yhtä hyvä, se ei haittaa mitään, vaikka sinä et täällä maailmassa meistä mitään tietäisikään; me kohtaamme kumminkin toisemme kerran Herran luona ja siellä sinä tulet meidän luoksemme ja puhut rakkauden sanoja meidän kanssamme, Jumala siunatkoon sinua, Yrjö, Jumala antakoon sinulle puhtaamman sydämen kuin hänelle, joka joutui kosken pyörteesen!"
«Niin, oikein, tyttäreni!« vastasi Johannes. «Sinä tarkoitat Annaa, minä ymmärrän sen. Mutta jos luulet, että Anna oli onneton siinä merkityksessä kuin tällä sanalla tavallisesti on, niin sinä erehdyt. Puhdistettuna, irtaantuneena kaikista maallisista näki hän kuoleman lähestyvän. Hän oli paljon kärsinyt, se on totta; mutta juuri kärsimystensä kestäessä oli hän puhdistunut.
Hän on kumminkin minun orpanani«. «Ylevä neiti!« lausui parooni. Näin olivat he puhelleet ison aikaa, kun Anna kuuli jonkun hiljaa tulevan. Pikaisesti kiiruhti hän puutarhaan, jonka veräjälle hän paroonin kanssa oli tullut. Vaan se, joka lähestyi, ei ollut kukaan muu kuin majuri, joka Marian käskystä tuli hakemaan Annaa, ilmoittaen, että kreivi oli mennyt.
Ja Alma rouva sanoi ystävällisesti, että hän oli niin paljon ikävöinyt Annaa, joka aina oli niin järkevä ja viisas, ja sitten hän pyysi vanhaa rouvaa käymään heidän "yksinkertaisessa kodissaan". Heikin sydän lämpeni kiitollisuudesta. Kyllä hän oli hyvä, tuo hänen Almansa kumminkin, joka tahtoi ikäänkuin Heikin velkaa maksaa olemalla ystävällinen Annan äidille.
Ja täti oli hänestä nyt niin hyvä ja rakas, että olisi haluttanut tehdä jotakin tädin mieliksi. Kun ei muuta voinut, niin lupasi Sarkkisen Annan pitää lainassa hänen kelkkaansa, minkä lupasi senkin vuoksi, kun oli ikävä Annaa. Täti selitti, ettei enää kelkkaa tarvita, on melkein täysi kesä: Perhoset lentävät, linnut laulavat ja tytöt ovat jo leikkimajassa heidän kartanolla leikkineet.
Väsyneenä vaipui hän pian unettaren helmaan, josta hän heräsi vasta kun karkea ääni vieressään huusi: "Löytö, kallis löytö! Tulkaa tänne, katteini Demonov, niin saatte nähdä oikein kauniin tytön!" Annaa kohtasi se onnettomuus, että hän vaan joutui yhden vanginvartijan käsistä toiselle. Hänen oli huomannut toinen venäläinen joukko, joka mainitun upseerin johdolla marssi Vaajasaloa kohden.
Kohta tuli emäntä takaisin, tuoden tarjottimella vähän voitaleipää sekä viinapullon ja ryyppylasin. "Kuules eukko," virkkoi isäntä, "minulla olisi pari sanaa sinun kanssasi puhumista, kun vaan malttaisit kuulla." "Mitä se olisi?" kysyi vaimo, käsi kääkällä. "Ensiksi se," alkoi miehensä verkkaan, "että Annaa pidetään liikanaisessa arvossa täällä.
Minä luulin tekeväni niin hyvästi. Nyt en teitä ymmärrä. Millä olisitte Annaa loukannut, en sitäkään ymmärrä«. «Se on itsessään vähäpätöinen asia, mutta teidän täytynee se myöntää, että vähäiset asiat väliin saattavat olla suuriakin. Nimismies K. ei ikinä olisi saanut rovastin Elleniä, ellei Ellen olisi sattunut saamaan tietää, että nimismies kerran ryöstöllä ollessaan maksoi ryöstettävän velan.
Maria ei tullut ajatelleeksi, että jos olisi Johannes Annaa rakastanut, Anna olisi tehnyt samaten kuin hän nyt teki; sillä Annan luonne oli itsensä kieltävän ystävyyden. Hylätty rakkaus ei olisi Annassa koskaan voinut vihaksi muuttua, sillä Annan sydämessä oli parempi puoli voittanut. Vaan tämä puhe naisten välillä ei ilahuta heitä. He istuvat taasen kumpikin paikallaan sanaa sanomatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät