Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Anteron nauru oli katkennut yhtä pian kuin se oli tullutkin, mutta hän kuuli vielä sen kaikua korvissaan. Samalla tunsi hän siitä vastenmielisyyttä sekä itseään että Robertia kohtaan. Mitä naurettavaa siinä on, että Risto on kosinut ja saanut rukkaset? Mikä tuo Anette on, ettei Risto kelpaisi hänelle? Siksikö, että hän on Tolonen?
Ei, ei, kyllä minä... Kaarina ja Anette katsahtivat Naimin jälkeen ja hymähtivät merkitsevästi. Mennään lukemaan hautakirjoituksia, ehdotti professorska, ne ovat välistä niin mahdottoman hullunkurisia! Siinä oli yht'äkkiä Lauri heidän edessään ja liittyi Aneten seuraan, välttäen Anteron silmiä. Hän tarjosi kukan Anetelle ja Anette kiinnitti sen hymyillen vyötäisiinsä.
Mokoma vanha peruukki, joka ei ikänä ole muuta tehnyt kuin vanhoja papereita kopioinut! Lauri! Anette ja Thure voivat kuulla! Kuulkoot, se tekee hyvää heille! Mutta eihän nyt kuitenkaan sovi tehdä skandaalia. Minä vähät skandaalista! Minun täytyy saada sanoa, mitä ajattelen!
Thure, hieno, hento nuori mies, joka ei ollut tähän saakka monta sanaa virkkanut, seurannut vain mukana kuunnellen ja katsellen, aina heidän rinnallaan, ettei mitään hukkaan menisi, sai sanotuksi: Minäkin tahtoisin jotain tehdä. Sinäkö? ja kaikki kääntyivät ikäänkuin hiukan kummastellen hänen puoleensa. Miksei Thurekin, ja minä myös! yhtyi Anette, pistäen käsivartensa veljensä kainaloon.
Tytöt siellä, katsokaakin, että puette itsenne niin, ettei teistä taas sanota, ettei teillä ole makua enemmän kuin piikatytöillä sinä, Anette, joka olet ollut Tukholmassa sinäkin ja olet nähnyt ja tiedät, katso nyt, auta nyt noita tyttöjä tuossa sopiiko nyt tuo huivi? Onko hän nyt todella muistuttanut heidän puvuistaan? kysyi professorska.
On se nyt merkillistä! ... se nyt on ainakin varma ...! puhkesi vihdoin Lauri. Silloin tulivat Kaarina, Anette ja Hanna salin läpi rientäen heidän luokseen... No, nyt me oikein saatiin! puhui Kaarina melkein hengästyneenä.
Lauri oli nähtävästi lähtenyt siitä kenellekään ilmoittamatta. Ei tullut mitään tavallista yhteiskävelyä, vaikka ilta oli kaunis, Käyskenneltiin huoneissa ja verannalla. Professori vetäytyi pian kamariinsa, ja professorska valitti päänkipua ja katosi. Rovasti otti keppinsä ja meni rantaan päin. Robert harhaili kädet taskuissa ulos ja sisään, ja Anette näppäili hajamielisesti klaveria.
Pitääkö siellä suudella kättä? kysyi Risto uteliaasti, ottaen asian totisesti. Ei tarvitse, jos ei tahdo, mutta täti tarkoittaa, että jos suutelee, niin pitää suudella kädelle, pisti Anette, ja taas naurettiin, ja Risto sai pitää sen hyvänään. Otto! huudahdettiin yht'äkkiä.
Robert näki Laurin ja Anteron lähtevän ja meni heidän jälkeensä. Thure ja Anette seurasivat mukana. He menivät kirkolle päin. Robert, sinä et saa mennä ilman palttoota, sinä vilustut, huusi ruustinna hänen jälkeensä, mutta Robert ei välittänyt. Kuulkaa miehet, mikä teidän on mikä teitä oikein vaivaa? kysyi Robert. Ei meitä mikään vaivaa.
Ei sen kanssa maksa vaivaa väitellä! huudahti Lauri, kun nuoret heti päivällisen jälkeen olivat lähteneet kävelemään lehtikujaa koskelle päin Kaarina, Risto, Anette ja Thure Hartman edellä, Naimi, Robert, Lauri ja Antero vähän jälempänä. Se oli sana paikallaan, virkkoi Robert, mutta olisit kuitenkin voinut sedän vuoksi ensi iltana vähän valita sanojasi. Valita sanojani! kuohahti Lauri uudelleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät