Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Ukko oli nyt ottanut nutun pois päältänsä ja näytti oikein hupaselta, kun hän paitahihasillaan seisoi kuurullaan pannun ääressä, ammentaen isolla lusikalla ja tarkastellen tuota keltaista nestettä, yhtä visusti kuin kullan tekiä kerran katsoi kullan valmistuslaitostaan. Onnistuneen punssin saamiseksi on aivan välttämätöntä silloin tällöin maistaa tuota, ja sitä ei laiminlyönyt myöskään sihteeri.
Ehkäpä Matulla on antaa meille jotakin syötävää, jahka saamme karhun nyljetyksi!" Ja sille puheelle asia jäi. Pari tuntia myöhemmin istuivat ruotsalaiset ja suomalaiset sulassa sovussa Matun keittopadan ympärillä ammentaen makeihin suihinsa hänen keittämäänsä lintukeittoa. "Teillä on kaiketi leipä nyt tiukalla?" kysyi ruotsalainen talonpoika, joka kaipasi leipää ateriassa.
»Hyvä, hyvä», Stratonike sanoi ammentaen suuresta amfora-astiasta vierailleen, jotka nyt olivat asettuneet saman pöydän ääreen. »Kaikki te olette mielestänne suuria ja sankarillisia miehiä, mutta kuka teistä on halukas ottelemaan numidialaisen jalopeuran kanssa, ellei löydetä ketään rikoksellista, joka tällaisen toivon tekee turhaksi?»
»Se on kestikievarin palvelustyttö, joka on vettä tuomassa», vastasi Helvi. Siinä seisoikin Hely ammentaen vettä saaviin. Hänen poskiensa heleä puna ja veitikkamaiset kuopat tekivät hänet niin raittiin- ja vilkkaannäköiseksi, että oikein mielihyvällä häntä katseli. »Tulkaa juomaan hyvää raitista vettä», sanoi Aksel.
Iso joukko naineita ja naimattomia vaimoja seisoi ympäri lähteen kantta, ja kun joku huolimattomasti ammentaen läikkäsi vettä maahan, nostettiin iso huuto ja meteli, sillä läikähtänyt vesi jäätyi kohta ja teki vaikeaksi seisomisen jäätiköllä. Aamu-aurinko vilahtaa näkyviin ainoasti hetkeksi, mutta kätkeyy kohta sitte pilvien taakse, ikään kuin olisi peräytynyt.
Sen ympärillä lainehti veri ja sadoittain keikahteli siinä sorkkia ilmassa. Jyritteli ukkonen pilvissä, jotka nyt rupesivat raskaasti satamaan, ammentaen vettä alas kohisevaan korpeen. Mutta tehty oli murha-työ, ei näkynyt enää pystyssä yhtään ainoaa sarvea.
Ennen oli hän ollut suurin kaikkien seassa, mutta nyt tuli hän kaikkein pienimmäksi, alhaisimmaksi ja nöyrimmäksi; nyt wasta osasi hän pitää "kaikkia muita ihmisiä itseänsä parempina". Ammentaen siitä lewottomalle sielullensa sitä lepoa, lohdutusta ja rauhaa, jota maailma ei woi antaa, sai hän sanomattoman halun ruweta sitä muillekin ilmottamaan.
Toki syvyys alat' huokaa, korkuus pauhaa, Rankasatehena vettä ammentaen Meren aavan poveen, joka nousee, vaipuu, Kohisee ja kuohuu tuskissansa myrskyss'. Mutta haaksi, vaikka mastoill' tyhjill', Eteenpäin, kuin kotka, nopeasti kiitää, Keularaa'allansa aaltoo tempoellen; Nenä hyrskyy, roiske ammahtaen lentää Ylös korkuuteen ja laivaa valelevi: Leikki ankar' Ahden lakealla aholl'! Mutta viimein toki myrsky heikenevi, Masentuvi aalto, käyden lepoon taasen, Ilman rantohin pois pakenevat pilvet, Taivas kirkastuu ja aurinkoinen nousee, Hymyellen niinkuin isä lapsillensa. »Terve elon, toivon lähettiläs, terve!» Riemuten nyt miehet laivan kannelt' huutaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät