Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
KERTTU: Olenhan minä lupautunut avustamaan huomisessa hyväntekeväisyyskonsertissa. ALLI: Niin sellaisessa. Mutta et itse anna mitään konsertteja. KERTTU: Enhän minä ole antanut sen jälkeen kuin menin naimisiin. ALLE: Niin, mutta siihen aikaan sinä edes lauloit kotona. Nyt et sinä laula koskaan. Suret vain. KERTTU: Suremaan tulen minä ikäni.
Nähtyään märjän maan, jossa vesi välkkyi turpeiden välistä, sanoi Galitsin vakavasti ja jyrkästi: »Vangit vietäköön pois tästä kuopasta. Meillä on tilaa kylliksi, sentähden on väärin pitää näitä onnettomia näin vetisessä paikassa. Sen pitää tapahtua jo tänä yönä.» Ruhtinas meni edelleen, toiset seurasivat häntä; niinpä he saapuivat sinne, jossa Alli ja Miihkali istuivat.
Vasta puhumme me enemmän näistä asioista. KERTTU: Mitä? ALLI: Mitä se merkitsee, jos joku herra ottaa naisen viuhkan ja sanoo: Niin nuori ja niin paatunut. KERTTU: Ottiko joku herra sinun viuhkasi? ALLI: Otti. KERTTU: Ja sanoi siten? ALLI: Niin. KERTTU: Ja mitä sinä siihen sanoit? ALLI: Minä sanoin: Mitä te sillä tarkoitatte? Hän vastasi: Nyt teidän valtikkanne on minun kädessäni.
»Aivan musta! sanoi hän, surumielisesti katsoen läsnäolijoihin. »Itse olet musta, pahan onnen lintu!» tiuskasi Maija Liisa. »Sinäkö tämän varastit?» »Mistäpä hän olisi sen saanut», arveli Alli, »ei, se ei voi olla mahdollista.» »Lapset ovat nähneet hänet kuopan luona, jossa kaikki oli», vakuutti Maija Liisa, jonka mielestä Antero kyllä kykeni tekemään mitä pahaa hyvänsä.
Mutta Alli katseli hänen tuolle "maalaistollolle" osoittamaansa huomaavaisuutta jotenkin armottomasti ja tuli Magnaa kohden vieläkin kärsimättömämmäksi, osoittaen sitä loukkaavalla välinpitämättömyydellä ja vastenmielisyydellä.
ALLI: Sinä suututat minua vain sen vuoksi, että saisit tietää kaikki. Mutta minä en olekaan niin tuhma kuin luulet. Minä en anna narrata itseäni. KERTTU: Se on oikein. ALLI: Vai etkö sinä todellakaan usko, että kukaan voisi minua kosia! KERTTU: Uskon hyvinkin, mutta vast'edes. ALLI: Vast'edes! Sinä nyt olet niin inhoittava kuin suinkin. Sinun kanssasi ei voi vakavasti puhua.
»Ei siitä lukua, ei minun ole kylmä.» »Tulkaa kuitenkin sisään», jatkoi Alli, »te näytätte niin väsyneeltä ja suruiselta. Enkö saa auttaa teitä?» »Kiitoksia, mutta en minä tarvitse apua», vastasi Elina, tutkivasti katsellen Allia, kun hän siinä seisoi lintuinensa. »Miksi te minua noin katselette?» kysyi viimein Alli. »Minä mielelläni pyytäisin teiltä jotakin, jos uskaltaisin.»
»Mitä nyt sanoitte, olen itsekin monesti sanonut», vastasi Alli, suruissaan kumartuen työhönsä, »mutta turhahan on ajatella vaaroja, joita ei vielä näe, mikä minun täytyy tehdä, se on tehtävä, eikä minun tieni tule synkemmäksi, kuin Hän tahtoo, joka on levittänyt ajan synkät varjot kaikkien meidän ylitsemme. Jospa minun voimani ei olisi niin vähäinen! Jospa olisin mies!
Lapset olivat jo juosseet kellarin suulle leikkimään, ja nyt kuului Maija Liisa huutavan heitä takaisin. Mutta metsästä päin lähestyi Alli Anteron kanssa toisten huomaamatta.
Alli ei ymmärtänyt heidän sanojaan eikä huomannut edes heidän läsnäoloaankaan; hän vain katsoa tuijotti kolmeen takana seisovaan upseeriin, nosti kätensä ja osoitti sormellaan heitä: »Tuossa hän on! Tuossa! Hän hyökkäsi meille ja pisti talon tuleen! Hän se on. Minä tunnen hänet!»
Päivän Sana
Muut Etsivät