Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Professori istui tapansa mukaan vaiti koko ruoka-ajan, mutta Magna, joka istui häntä vastapäätä, oli varma, että hän kuuli kaikki, mitä sanottiin. Aterialta päästyä toi Alli kartan, jonka hän pikemmin huolettomasti kuin kohteliaasti viskasi salin sohvapöydälle.
»Teidän leninkinne on musta, enkä minä tahtoisi enää pitää näin kauniita värejä», sanoi Elina. Alli katsoi häntä tutkivasti. »Miten te olette kalvennut ja itkenyt! Teillä on varmaankin hyvin suuri suru.» »Niin, minulla on suuri suru.» »Onko ken kuollut?»
Elina kävi jälleen istumaan, vaan katsoi ylöspäin ja sanoi: »Miten sydämmestäni teitä kiitän. Tuntuu suloiselta levolta sielulleni, kun saan pukea ruumiini mustaan; tuntuu melkein ilolta tehdä jotakin hänen muistollensa.» Alli ei katsonut Elinaan päin, vain eteensä, kun vastasi: »Teillä on suuri suru ja kuitenkin olette onnellinen siitäkin.» »Onnellinenko suuresta surusta? Sitä ei voi kukaan.»
KERTTU. Paljon lukenut ja paljon oppinut, mutta tehnyt sen aikansa kuluksi ALLI. Mitä sinä nyt tarkoitat! KERTTU. Hän laskee leikkiä kaikesta ALLI. Ei kaikesta. KERTTU. Mistä hän ei laske leikkiä? ALLI. Rakkaudesta. KERTTU. Alli! Rakastatko sinä tuota miestä? ALLI. Minä en tiedä. KERTTU. Rakastaako hän sinua? ALLI. Hän sanoo niin. KERTTU. Ja sinä uskot sen? ALLI. Ei, ei en minä tiedä.
Hyvä Jumala, kun minä ajattelen, että hän istuu nyt siellä neljän seinän sisässä, tylsänä ja toimettomana, hän, jota juuri nyt parhaiten tarvittaisiin. ALLI: Sinun rakas, rautainen miehesi! KERTTU: Muistatko sinä hänet? ALLI: Kuinka minä en häntä muistaisi
Sinä pidät minua yhä lapsena. KERTTU: Minäs minun pitäisi sinua muuna pitää. Minun oma rakas pikkunen palleroiseni! ALLI: Niin sinä sanot. Mutta jos minä sanoisin sinulle jotakin, niin sinä lentäisit selällesi. Et sinä tiedä, mitä minä tiedän. KERTTU: Ja mitä sinä nyt taas luulet tietäväsi! ALLI: Niin. Et sinä tiedä mitä minulle on tapahtunut? KERTTU: Tapahtunut?
Alli otti häntä käsivarresta. »Antakaas minun taluttaa teidät pois täältä. Kun se ärtyy, niin ärtyy se pahaksi, ja sitte loppuu liikkuminen kerrassaan. Horjuttehan te aivankuin vuoden vanha lapsi.» »Alli, älkää puhukokaan minun pois viemisestä. Mitä teemme, sen teemme juuri nyt, ja mitä tapahtuu, tapahtuu nyt.
Miihkalin ei tarvinnut vastata, sillä Alli tuli juuri ulos ja Elina meni osanottavaisesti häntä vastaan, kysyen: »Mitenkä nyt voit, pikku Alli raukka?» Elina yritti syleillä häntä, mutta tyttö työnsi kylmästi ja jäykästi pois. »Surkuttele itseäsi», sanoi hän. Miihkali nousi ja astui askeleen heihin päin, sattumalta katsellen Allia silmiin.
Tosin havahtui hän hetkisen perästä verhon takaa kuuluvaan naurunkiherrykseen ja vähää jälemmin tuntui kuin olisi tuuliaispää kiitänyt läpi huoneen: se oli Alli neiti, joka tuli kotiin. Mutta Magna oli liian väsynyt häiriytyäkseen tästä ja hänen unensa, ensimmäinen kaupungissa, oli yhtä rauhaisa ja uneksimisista vapaa kuin ennen kotona maalla.
Minä tulin katsomaan, eikö Antero ole tullut tännepäin koska en häntä löydä mistään, ja Alli läksi minun kanssani rukoilemaan vapautta vangituille sukulaisilleen. Mutta nyt ne pedot ovat saaneet päähänsä, että me olemme kavaltajia ja vakoojia, eivätkä sentähden päästä meitä täältä pois.»
Päivän Sana
Muut Etsivät